Satuin mainitsemaan Käpyselle, että joskus perhoset istahtavat ihmisten käsille. No, olisihan minun pitänyt arvata...Käpykulta ryhtyi heti päättäväisesti toivomaan että niin tapahtuisi juuri hänelle. Eipä tapahtunut eilen. Voi, mikä pettymys. Mutta tänään...päätimme kävellä niitylle. Näimme sinisiipiä ja kaaliperhosia, mutta niillä oli kaikilla niin valtava kiire etteivät ne ehtineet Käpysestä kiinnostua. Juuri kun olimme päättäneet luovuttaa, paikalle lepatteli amiraaliperhonen. Voi, miten kaunis, tuumasi Käpynen. Minä näytin hänelle miten perhosia lähestytään vaaaaarovasti, niin etteivät ne joudu varjoon. Ja Käpynen lähestyi...mooonta kertaa. Mutta joka kerta perhonen aavisti varjon ja lepatteli tiehensä. Kunnes...Käpynen huomasi sen istahtaneen tielle ja lähestyi sitä niiiin varovasi että se ei huomannut häntä ennen kuin hänen sormensa oli aivan perhosen siiven alla. Ja - se jäi paikalleen!
Amiraali - Vanessa atalanta
No comments:
Post a Comment