Pikainen paprika"makkara"paistos

Tänään tein taas yhtä lasten lempparia eli makkarapaistosta. Ensin höyrytin kukkakaalia puolikypsäksi. Sitten puolitin keltaisen kesäkurpitsan pituussuunassa ja viipaloin sen ohuesti. Paprika"makkaran"kin (taitaa olla Wheatyn tuo makkarapötkö) viipaloin. Pohjustin öljytyn uunivuoan kukkakaalilla. Päälle vuoroin kesäkurpitsaa, vuoroin makkaraa. Sekaan suolaa ja vähän mustapippuria, ja päälle paprikajauhetta ja Oatlyn ruokakermaa. Uuniin kunnes kesäkurpitsa on melkein pehmeää, päälle Pizzaschmelziä, vielä hetkeksi grationoitumaan - syömään!

Rosoiset rantakalliot

Olemme kesän aikana tehneet souturetkiä mökkivesien saarille. Soutaminen on ihana tapa taittaa matkaa paikasta toiseen. Koko porukka tietää olevansa matkalla kohti jonkinlaista seikkailua, mutta pääsevänsä illaksi kotiin, omaan pehmeään sänkyynsä nukkumaan - näkemään unta päivän kohokohdista. Käpy, joka elää vaihetta jossa joka ikinen pieni yksityiskohta on tärkeä ja mielenkiintoinen, innostui rantakallioista. Juovia, raitoja, laikkuja...erilaisia väriyhdistelmiä...erituntuisia pintoja...kallioita olisi voinut tutkia päivätolkulla. Toivon vain, että hänen mielenkiintonsa ja kunnioituksensa luontoa kohtaan säilyy - teen parhaani jotta niin käy. 

Silkkiset seitit

Käpy on aina pitänyt luonnon ihailemisesta. Tänä kesänä hän on huomannut, miten paljon erilaisia pikkuotuksia tähän maailmaan mahtuu. Varsinkin nyt kosteiden aamujen myötä hän on tarkkaillut hämähäkkejä ja niiden kauniita seittejä. Onhan se uskomatonta, miten nuo pienenpienet oliot osaavat kutoa niin monimutkaisia ja symmetrisiä seittejä. Ainakin meillä hämähäkkejä kunnioitetaan suuresti.

Lapsiperheen lounas

Pitäähän lastenkin saada joskus päättää mitä syömme. Jos Käpyseltä kysyttäisiin, meillä syötäisiin todennäköisesti joka päivä Wheatyn pikkupojan nakkeja. Tällä kertaa teimme grilliversion makkaraperunalaatikosta, eli vuokaan loraus öljyä, keitettyjä pottuja viipaleina, Wilmersburgerin pizzaschmelziä, nakkeja viipaleina, lisää pottuja ja schmelziä. Päälle Oatlyn ruokakermaa. Helppoa ja hyvää!

Jäätelöinen jälkkäri

Kuumana kesäpäivänä alkoi tehdä mieli jälkkäriä. Marenkia halusimme, ja jäätelöä ja marjoja. Ensimmäistä kertaa kokeilin tehdä marenkia niin, että lisäsin kikherneliemeen makua jo ennen sen vatkaamista. Jaoin 1 dl satsin lientä kahteen astiaan. Toiseen puristin teesiivilän läpi mustikoita, toiseen vadelmia. Vatkaus onnistui. Molempiin satseihin tuli vajaa 1 dl sokeria. Tein 2 marenkipohjaa/maku. Ne onnistuivat oikein kivasti - seuraavan kerran lisään tosin marjamehua enemmän. Kuvista näkee että marengeista tuli erivärisiä. Käytin jälkkäriin yhteensä vain kaksi pohjaa - yhden jokaista makua. Väliin laitoin Oatlyn vaniljajädeä, mustikoita ja villivadelmia. Nams!

Kaunis kampamaneetti

Oho! Maneetti! Pitkästä aikaa sain taas nähdä tällaisen ihanan otuksen. Rakastan niiden outoa, hidasta liikehdintää - sitä on niin rauhoittavaa seurata. Väriltäänkin nämä pikkumaneetit ovat niin kauniita. Pettymyksekseni lapsia iso salakkaparvi kiinnosti kuitenkin enemmän.

Kesäinen kaarnalaivasto

Rakastan perinteisiä kädentaitoja - ja varsinkin tällaisia nopeita, hauskoja projekteja. Kaarnalaivoja on mukava veistellä vaikka aurinkoterassilla, ja lapsethan tietenkin innostuvat kaunnisti kelluvista pikkulaivoista. Hyviä kaarnapaloja on vaikea löytää, ja keräänkin joka ainoan löytämäni tarkasti talteen. Tuohipaloista saa kauniit purjeet. Lehtiäkin olen joskus käyttänyt - varsinkin syksyllä on kiva vaihtaa laivoihin erimalliset ja -väriset purjeet. Vihreää tammea, punaista vaahteraa, keltaista koivua...

Poika ja perhonen

Satuin mainitsemaan Käpyselle, että joskus perhoset istahtavat ihmisten käsille. No, olisihan minun pitänyt arvata...Käpykulta ryhtyi heti päättäväisesti toivomaan että niin tapahtuisi juuri hänelle. Eipä tapahtunut eilen. Voi, mikä pettymys. Mutta tänään...päätimme kävellä niitylle. Näimme sinisiipiä ja kaaliperhosia, mutta niillä oli kaikilla niin valtava kiire etteivät ne ehtineet Käpysestä kiinnostua. Juuri kun olimme päättäneet luovuttaa, paikalle lepatteli amiraaliperhonen. Voi, miten kaunis, tuumasi Käpynen. Minä näytin hänelle miten perhosia lähestytään vaaaaarovasti, niin etteivät ne joudu varjoon. Ja Käpynen lähestyi...mooonta kertaa. Mutta joka kerta perhonen aavisti varjon ja lepatteli tiehensä. Kunnes...Käpynen huomasi sen istahtaneen tielle ja lähestyi sitä niiiin varovasi että se ei huomannut häntä ennen kuin hänen sormensa oli aivan perhosen siiven alla. Ja - se jäi paikalleen!

Amiraali - Vanessa atalanta

Sävelletty soppa

...sesongin sadosta oli tänään päivällisemme. Perheen kasvihuoneessa ja -maassa viljellään tänä vuonna leikkopapuja, kesäkurpitsaa, härkäpapuja, tomaatteja ja tietenkin yrttejä. Toriltakin saa ihania kotimaisia vihanneksia. Lapset toivoivat keittoa ja samalla pastaa. Pastakeittoa siis. Perinteisesti minestrone on ehkä hiukan juurespainoitteisempi, mutta päätin kokeilla pelkillä vihanneksilla. Pilkoin tomaatit ja valkosipulia. Paistoin pannulla öljyssä. Lisäsin kasvislientä ja paljon tuoreita yrttejä.  Sitten lisäsin pilkotut vihannekset - porkkanaa, kukkakaalia, keltaista kesäkurpitsaa, leikkopapuja...jääkaappiin unohtunut paprikakum pääsi mukaan. Sekaan tomaattipyreetä reilusti ja suolaa ja mustapippuria maun mukaan. Sitten rakettispagettia kattilaan ja syömään. Omasta mielestäni tämä versio oli "aitoa" minestronea parempi.

Maaginen muodonmuutos

Tänä kesänä olemme nähneet harvinaisen (huolestuttavan?) vähän perhosia. Olen pohtinut asiaa jo kesäkuun alusta. Mökkitien kesäniityllä näkee yleensä nokkosperhosia, neitoperhosia, sitruunaperhosia, ohdakeperhosia, amiraaleja ja suruvaippoja. Tänä kesänä olemme nähneet ainoastaan kaaliperhosia ja sinisiipiä. Onneksi näimme sentään neitoperhosen toukkia - sadoittain. Emme tosin tiedä miten niiden kävi, sillä kun kävimme seuraavana päivänä katsomassa niitä olivat ne kadonneet. Joka ikinen. Mutta - tapahtumasta tuli mieleen muutaman vuoden takainen tapahtumasarja. Löysin silloin terassilta toukan. Jostain syystä kiinnostuin siitä ja ryhdyin seuraamaan sen puuhia. Jonkun ajan kuluttua se alkoi kiivetä heinänvartta pitkin, ja kiinnittäytyi siihen. Siinä vaiheessa arvasin, että kyseessä on koteloituminen. Seuraavana aamuna paikalla oli kuin olikin kotelo. Seurasimme sitä tarkaan kaksi viikkoa, ja satuimmekin olemaan paikalla juuri sinä päivänä kun perhonen "syntyi". En nähnyt kotelon puhkeamista, mutta sain olla seuraamassa stä hetkeä kun perhonen "hyvästeli" kotelon. Uskomattoman upea kokemus. Hylätyn kotelon otin tietenkin talteen. Toivon salaa, että saisin vielä joku päivä olla näkemässä ja kokemassa juuri sen hetken kun kotelo aukeaa. Se olisi ainutkertaisen ihmeellistä!

Suruvaippa - Nymphalis antiopa

Kauhistuttavat krokotiilit

En yleensä osta osta lapsilleni muovileluja (paitsi tietty legoja, ja niistäkin vain ns kilttejä osia). Enkä osta "pelottavia" leluja. Ei osta äitinikään - yleensä. Kävimme kuitenkin tässä yksi päivä kirpparilla, ja äitini lupasi Käpyselle että tämä voisi valita kirpalta jonkun kivan pikkuauton. Tai eläimen, tokaisi Käpynen. Noh, niin, tai ehkä eläimen, vastasi mummi. Tuon! Tuon minä haluan, huusi Käpynen innoissaan nähdessään krokotiilin. Tuon! Juuri tuon! Ööööh, vastasi mummi. Ja katso, niillä on toinenkin! Kastanja saa oman! Jeee! Noh, tuota, vastasi mummi. Joo, jee! kirkui Käpynen ja tunki toisen krokotiilin pikkusiskonsa käteen. No, pakkohan ne oli ostaa. Ja voi sitä iloa ja onnea kun sisarukset pääsivät krokoilemaan mökkirantaan - ja kun he huomasivat että krokot kelluivat! 

Mitäs tästä opimme? No, ainakin sen että aina ei kannata olla liian ehdoton. Krokot olivat kirpparitavaraa eli emme varsinaisesti ostaneet "uutta" muoviroskaa, ja koska ne maksoivat vain pari euroa emme oikeastaan törsänneetkään mitään järkyttäviä rahamääria niihin - ainakaan lasten iloon suhteutettuna.

Piirakkapäivä

Tänään teimme piirakkaa kanttarelli-pinaattitäytteellä. Pohjaan tuli 3,5 dl vehnäjauhoa, 120 g sinistä Keijumargariinia ja 3 rkl vettä. Pohjaa paistoin noin 10 min 225-asteisessa uunissa. Täytteet paistettiin kolmessa erässä pannulla - ensin pilkottua sipulia, sitten kanttarelleja ja viimeisenä pinaattia. Piirakkapohja täytettiin aika reilusti. Päälle lsitoin vielä VitaLifen paimentolaisjuustotyylistä soijavalmidtetta kuutioituna ja 1 prk Oatly creme fraichea Alpron soijavispillä kevennettynä ja mustapippurilla ja yrttisuolalla maustettuna. Paistoin piirakkaa noin 25 min 225-asteisessa uunissa. Yllättävän hyvää oli, kannattaa kokeilla!

Herkutteluhetki

Vihdoin tuli grillattua vähän perusteellisemmin. Kasvisnyytteihin laitoin  tällä kertaa kukkakaalia, keltaista kesäkurpitsaa, vihreitä papuja, tuoretta sipulia, valkosipulia ja porkkanaa. Päälle liraus öljyä, soijaa ja tuoreita yrttejä. Perunanyytteihin viipaloin eiliset keitetyt uudet perunat ja lisäsin sipulisilppua, suolaa, mustapippuria, Wheatyn pikkupojan nakkeja viipaleina ja Wilmersburgerin pizzaschmalzia. Sienet marinoin soija-Thai sweet chilikastikeseoksessa. Barbecue-kastikkeeseen kuullotin hienonnettua sipulia, valkosipulia ja paprikaa. Lisäsin chilijauhetta, paprikajauhetta, tomaattimurskas, timaattipyreetä, tomaattimehua, kasvisliemijauhetta, etikkaa, sokeria, suolaa ja soijaa. Annoin porista kasaan aika kauan. Kastikkeeseen voi myös lisätä jeeraa, kanelua tai korianteria. Kaveriksi Plamilin majoneesia. Herkullista!