Sieniä sateella

Olen kesäihminen, ehdottomasti. Pidän toki myös keväästä - sinivuokoista, kauniista valosta, lintujen viserryksestä...ja talvesta - jääkristalleista, hohtavista lumihangista, tähtien valosta...ja syksystä - myrskysäästä, värien loistosta ja ennen kaikkea sienistä. Varsinkin suppilovahveroista. Ja mustista torvisienistä. Jälkimmäisiä en valitettavasti ole tänä vuonna löytänyt, mutta suppiksia näyttää tulevan mukavasti. Kanttarellejakin löytyy vielä muutamia. Yleensä saan kerättyä niin paljon sieniä että niitä riittää koko talveksi. Suppikset antavat pataruoille ihanan, syvän, metsäisen maun. Kanttarelleja tarjoilen nokkoslettujen kanssa, keittona, pastakastikkeena ja myös sellaisinaan, paistettuna lisukkeena. Nyt odotammekin Käpysen kanssa syyslomaa - silloin lähdemme mökille ja teemme hiukan pidemmän sienestysretken.

Muffinit moussella

Taas tuli leivottua muffineja. Meillä taitaa olla joku muffinivimma päällä. Käytin samaa toimivaksi todettua perusreseptiä kuin aina, mutta tällä kertaa halusimme muffineihin jotain ekstraa. Tein siis moussekuorrutettuja, marsipaanitähdillä koristeltuja herkkuja. 

Mousse

1 pkt Alpro soijavispiä vispattuna

Tummaa suklaata (itse käytän Pirkka luomusuklaata, joko 55% tai 55% ja 72% yhdessä, noin 1-2 levyä maun mukaan, sulatettuna

Sulata suklaa, anna hetken viilentyä ja sekoita tarkasti vispattuun Aproon (lämmin suklaa valuu vispin läpi kulhon pohjaan).

Marsipaanitähdet tein pienellä muotilla ja siirsin jääkaappiin jäykistymään. Koristelin muffinit juuri ennen tarjoilua. 

Olisi muuten kiva kuulla ja nähdä miten muut vegaanit koristelevat leipomiaan juttuja :-)

"Fuusiofuudiä"

Käpynen ei todellakaan ole mikään suursyömäri, mutta jos pöytään tuodaan suosikkiruokaa, pikkuherra syö lautasensa tyhjäksi. Välillä on siis tarjottava suosikkia. Meillä se on maailman nopein ja helpoin wokki (jos kaupasta sattuu saamaan kylmäsavutofua, muuten täytyy muistaa marinoida maustamatonta tofua heti aamulla). Pidän ruoanlaitosta, mutta en ole ikinä ollut kiinnostunut mistään ns "ruoanlaiton säännöistä". Joskus harvoin teen jotain puhtaasti johonkin tiettyyn ruokakulttuuriin lukeutuvaa ruokaa, mutta useimmiten yhdistelen aineksia aika ennakkoluulottomasti. Onneksi Fusion Food on trendikästä.

Pakkasesta itse poimittuja ja ennen pakastamista kuivaksi paistettuja kanttarelleja sulatettuna

Tofua (joko kylmäsavutofua tai marinoitua maustamatonta)

Maissia (pakasteena)

Herneitä (pakasteena)

Valkosipulia

Green curry pastea

Soijaa

1/2 tähtianis

Kookoskermaa

Oatly ruokakermaa

Wokkaa valkosipuli öljyssä. Lisää maissi ja herneet suoraan pakkasesta. Wokkaa hetken. Lisää sulatetut sienet. Lorauta sekaan soijaa ja lusikoi mukaan Green currya maun mukaan. Lisää kermat ja tähtianis. Kiehauta. Paista tofu erikseen pannulla ja lisää wokkiin. Meillä tarjoillaan yleensä riisin tai quinoan kera. 

Pullantuoksuinen perjantai

Kaikkihan sen tietävät - pulla on hyvää. Tarkoitan sellaista ihan perinteistä, vanhanajan pullaa. Kanelia, kardemummaa, sokeria ja voita (tai no, margariinia). Koska lapsetkin pitävät pullasta, ja rakastavat leipomista, päätimme juhlistaa alkavaa viikonloppua leipomalla. Tai no, lapset juhlistivat lähinnä syömällä taikinaa ja täytettä. 

Resepti on sanoisinko perinteinen mutta olen muokannut siitä vegaanisen.

Tuorehiivaa, noin 1/2 pakettia

Kauramaitoa (kädenlämpöistä, noin 2,5 dl)

Suolaa, hyppysellinen

Sokeria, 0,5 dl

Kardemummaa pari hyppysellistä

Margariinia noin 80 g (Provamelia tai Keijun 75% laktoositonta)

Vehnäjauhoja (taikinan koostumuksen mukaan, noin 9-9,5 dl)

Täytteeksi

Margariinia

Sokeria

Kanelia

Mantelimassaa, runsaasti

"Maito" lämmitetään vähän kädenlämpöistä lämpimämmäksi ja annetaan viilentyä kädenlämpöiseksi. Lisätään hiiva, suola, sokeri, kardemumma ja vähitellen jauhoja ja rasvaa. Vaivataan taikinakis ja annetaan kohota lämpimässä paikassa sen perinteisen vähintään 30 min. Sitten painellaan käsin litteiksi neliöiksi ja täytetään, rullataan ja leikataan pulliksi. Nämä paistuivat noin vartissa 225-asteisessa uunissa. Kävin välillä vaihtamassa peltien paikkoja ja voitelin samalla ihan vain pelkällä vedellä. Hyvää oli, taas. 

Soijaista sapuskaa

Välillä tekee mieli spagettia...ja samalla jotain aasialaisvivahteista...joten veganisoin erään kasvisreseptin ja tein edamamepapu-makea chili-valkosipuli-tomaattikastikkeen tofulisäkkeellä. Marinoin tofukuutiot (Jalostajan maustamaton tofu) heti aamupäivästä, ja marinadiin laitoin tällä kertaa vain soijakastiketta ja paprikajauhetta. Käytin pakastettuja Edamame (soija-) papuja - keitin ne sopivan pehmeiksi. Samalla laitoin linguini-spagetit kiehumaan. Hienonsin valkosipulikynnet, makeat chilit ja tomaatit aiiiivan pieniksi ja hiostin pannulla öljytilkassa ja lisäsin hiukan suolaa. Tofukuutiot paistoin erikseen iiiiiihan pienessä öljytilkassa. Lopuksi sekoitin pavut, valkosipuli-chili-tomaattikastikeen ja linguinit keskenään. Viimeistelin annokset tofukuutioilla ja rucolalla. Onneksi ruokaa oli niin paljon että söimme sitä vielä tänään lounaaksi - tosin lisäsin kastikkeeseen tilkan kaurakermaa - lasten takia. Kuva on tämänpäiväisestä annoksesta. 

Talon tiimoilta

Niin siis se talo...
Rakennusprojektihan alkoi vähän yllättävänkin nopeasti ja tehokkaasti. Sitten kotikuntamme rakennusvalvonta päätti puuttua asiaan - ja raksalla loppui tohina kuin seinään. Moooooonta viikkoa koko projekti oli jäillä - parhaaseen rakennusaikaan. Nyt saimme vihdoin putket kaivettua soraan, styroxia laitettua paikoilleen, kylmävesiputket styroxiin, seuraavatkin styroxit pinottua, sähkötkin vedettyä ja lattia raudoitettua...jos olisin tiennyt että tämä rakennuttaminen on näin raastavaa olisin kyllä miettinyt kahdesti ennen siihen ryhtymistä - mutta todennäköisesti päätynyt kuitenkin siihen että rakennamme. Tonttimme on niin kaunis, ja onhan lasten ihana temmeltää omalla pihalla. Autonkin saamme parkkiin puolen metrin päähän ulko-ovesta kun vanhan asuntomme parkkikselle oli parisensataa metriä - ylämäkeen kauppakassien kanssa.

Muutamia kuvia tästä ahdistuttavan hitaasta projektista...

Peruspizza

Joskus on ihan pakko tehdä pizzaa - vaikka Käpynen ei pidäkään siitä. Pizzahan on siitä hyvä ruoka että siihen saa piilotettua kaikki jääkaapissa lojuvat vihanneksenpuolikkaat ja pussinpohjalle jääneet "juusto"muruset. Tällä kertaa tein peruspizzapohjan, ja täytteeksi laitoin kotitekoista pizzakastiketta (tomaattimurskaa, oliiviöljyä, valkosipulia, basilikaa, paprikajauhetta, suolaa ja mustapippuria), kesäkurpitsaa, pinaattia, tuoreita ruskeita herkkusieniä, Vantastic Foodin Veggie Tunaa ja Wilmersburgerin pizzaschmelziä. Teen tällä "reseptillä" toistekin - vaikka Käpynen totesikin jälleen kerran että pizza on pahaa. 

Virnat varisemaan!

Rakastan virnoja. Ne ovat kesäisiä ja ihanan takkuisia ja niistä tulee hyvä mieli. Siksi ajattelinkin yrittää päihittää tonttimme valloittaneet pelto-ohdakkeet virnoilla - niitä kasvaa siellä jo jonkin verran luonnostaan joten tuumasin että ne pärjäisivät siellä hyvin. Kesän aikana painoin parhaat virnapaikat mieleen ja siemenpalkojen kuivuttua kävin hakemassa ne talteen. Sitten annoin niiden kuivua ja siementen varista rasioihin. Kylvin ne tontille sillälailla summanmutikassa. Kesällä sitten näkee kuinka kävi...

Muunneltuja muffineja

Edellisen postauksen muffineista jäi - onneksi - muutama kappale seuraavaa päivää odottamaan. Koska en raaskinut sulattaa lisää villivadelmia päädyimme pelkkään suklaakuorrutteeseen - kunnes muistin että olin säästänyt keltaista kotitekosta strösseliä. Käpynen hihkui innosta kun näki värikkään jälkkärinsä. Itselleni tein aikuiseen makuun sopivan version piparminttuströsselillä - sekin tietenkin kotitekoista. Hyviä olivat nämäkin muffinit. Kotitekoinen strösseli on aina kaupan strösseliä parempaa ja siitähän voi tehdä minkä juuri sen makuista ja väristä kuin itse haluaa. 

Makeat muffinit

Käpy totesi toissapäivänä että emme ole leiponeet mitään pitkään aikaan. Kysyin haluaisiko hän leipoa jotain makeaa. Joo, ehkä esimerkiksi muffineja, totesi poika. Eihän siinä auttanut kuin käydä ostamassa vuokia ja lämmittää uuni. Onneksi molemmat lapset rakastavat leipomista, joten taikinan saimme kasaan alle 10 minuutissa - ilman sotkua! Paistoimme muffineja 200-asteisessa uunissa. Ajattelin kuorruttaa ja koristaa muffinit ihan perusteellisesti, mutta koska raksalla venyi en ehtinyt kuin tehdä vadelmakauravispiä ja suklaakauravispiseoksen. Oli ne silti aivan ihanan hyviä. Taidamme leipoa jatkossa useammin.

Resepti siis

100 g sokeria

100 g vehnäjauhoja

30 g (noin suunnilleen) kaakaojauhetta

1 tl ruokasoodaa (ei leivinjauhetta)

noin 0,4 dl öljyä (auringonkukka)

noin 2 dl kauramaitoa (tai kunnes taikina on oikeantuntuista)

200-asteiseen uuniin noin 15 min tai kunnes hammastikkuun ei tartu taikinaa