Juhlallista joulua

Jouluaatto! Voi miten lapset ovatkaan odottaneet tätä päivää - ihanaa kuusentuoksua, riisipuuroa, seimeä, kotitekoisia joulumakeisia - ja lahjoja. Meillä on tapana tehdä jouluruoat itse - laatikot, vegaanirosollit, vegaani"russe-silli" ja seitankinkku. Riisipuuroon liittynee tämän joulun jälkeen uusi perinne - omassa lapsuudessani äiti teki aina uunipuuroa, joka syötiin sokerilla ja kanelilla, mutta tänä vuonna keitin tavallista riisipuuroa ja tarjoilin kesällä juuri tätä tarkoitusta varten pakastamiemme metsämansikoiden kera. Nam!

Jämäruoka juureksista

Tänään oli taas se päivä että piti saada vanhat ainekset käytettyä uusien alta pois. Isoon kulhoon heitin siis punajuurta, lanttua, palsternakka, bataattia, porkkanaa, punasipulia ja tuoreita herkkusieniä pilkottuna, lohkottua ja puolitettuina. Sekaan suolaa, valkosipulia, tuoretta rosmariinia, tuoretta timjamia. Annoin tekeytyä muutaman tunnin, kaadoin uunivuokaan ja jätin uuniin kunnes juurekset olivat pehmeitä. Tein vielä kaurakerma-rakuuna-yrttisuola-kurkumakastikkeen, joka sopi mainiosti tähän. Harmi vain että Wheatyn paprikaleikkeet olivat päässeet loppumaan...

Tähtien taikaa

Nyt on taas se aika vuodesta...joululahja-askarteluaika siis. Käpynen haluaa ehdottomasti antaa kaikille rakkailleen kotitekoiset lahjat. Koska Kastanja on vielä niin pieni ettei hän juuri jaksa pidempiä projekteja toteuttaa, päätin että teemme tänä vuonna helppoja tähtikoristeita. Ostimme siis valkoista savea ja teimme piparimuotilla tähtiä. Sitten maalasimme ne kulta- ja hopeavärillä ja lisäsimme niihin kimalleliimakerroksen. Niistä tuli hienoja! Meillä on omassa joulukuusessamme aina sinisiä ja hopeanvärisiä koristeita, mutta Käpynen on viime vuosina toivonut myös kultaa ja punaista - ehkä käytämme tätä ideaa ja teemme ensi vuonna kuusenkoristeita. 

Lasten Luciajuhla

Lucia-perinne on aina ollut tärkeä minulle. Lapsuudessani vietimme aina omia juhlia kotona, ja aika usein kävimme myös katsomassa isompia Lucia-tapahtumia. Ala-asteella minut valittiin koulun Luciaksi, ja sain kokea kuinka paljon iloa Lucia tuo päiväkoteihin, vanhainkoteihin ja vuodeosastoille. Jotenkin olin ehtinyt ajatella että Kastanja olisi vielä liian pieni Luciaksi, mutta hänpä sattui näkemään vanhassa valkokuva-albumissa kuvan minusta pikku-Luciana ja päätti siltä istumalta että hänhän aikoo myös olla Lucia. Mieluiten heti. Ei siinä muu auttanut kuin hankkia neidille  Luciamekko - ja tietenkin hänen veljelleen tähtipojalle sopiva puku. Onneksi vanha kruunumme oli tallella. Käpyselle tein tähtipoikatötterön. Käpyselle olin jo syksyllä ehtinyt luvata että tänä vuonna leipoisimme Luciapullia, ja pakkohan ne oli leipoa Luciajuhla-aamuna.


Voi kuinka monta vuotta olen unelmoinut tästä - omista lapsista Lucia-puvuissa, pullatarjottimet ja piparipurkit käsissään...ja nyt se tapahtui. Ujo Käpynenkin suostui laulamaan joululauluja ihan soolona. Tämän kauniimpaa Lucia-juhlaa en voi edes kuvitellakaan.

Somat seimihahmot

Jouluseimi kuuluu ehdottomasti meidän perheemme jouluperinteisiin. Käpysen synnyttyä halusin tehdä meille värikkään seimen yksinkertaisilla hahmoilla. Aihiot tilasin aikoinaan Hollannista. Huopa on kierrätysmuovipullohuopaa, Kuninin Rainbow Feltiä. Tietäjien turbaanit tein pienistä silkkijämistä - löysin ne äidin kangasvarastosta. Tein myös siniseksi värjätystä silkinpalasta tähtitaivaan johon leikkasin ja liimasin itse kultatarra-arkista tähtiä. Yleensähän en käytä silkkiä, mutta roskiin meneviä jämäpaloja olen kyllä ottanut käyttöön. Villaakaan en normaalisti käytä, mutta hiuksiin ja partoihin käyttämäni villan sain eräältä tutulta. Hän oli saanut erilaisia villoja lahjaksi ja käyttänyt niitä johonkin isompaan projektiin, ja nämä pikkujämät olisivat menneet roskiin. 

Meillä seimi "kasvaa" joulukuun mukana - ensimmäisenä adventtisunnuntaina ilmestyvät kivet, toisena kasvit (yleensä teen palmuntapaisia puita savesta ja havuista), kolmantena eläimet (yksinkertaiset savi- tai vahalinnut ja jämähuovutusvillaiset lampaat), ja neljäntenä adventtisunnuntaina paimenet (tai jos se sattuu olemaan jouluaatto saavat paimenet näyttäytyä pari päivää aiemmin). Jouluaattona, tai 23 päivä, ilmestyvät Maria ja Joosef aaseineen, enkelin johdattamana. Jeesuslapsi ilmestyy seimeen vasta joulupäivän aamuna. Seimi ilmestyy ja ksavaa meillä ikään kuin itsestään - lasten nukahdettua. Käpynen rakastaa myös mumminsa vanhaa, perinteistä seimeä, mutta suree sitä että oma seimemme viettää tämän joulun muuttolaatikossa. 

PipariPäivä

Piparintuoksu on tärkeä osa meidän joulua. Taikinan teen itse, äitini reseptillä. Pidämme mausteisista pipareista, joten kanelia, inkivääriä, kardemummaa ja neilikaa laitan taikinaan paljon. Meillä leivotaan vain ja ainoastaan tähtipipareita. Erikokoisia 6-sakaraisia tähtiä. Olen pienestä asti rakastanut tähtipipareita, enkä olisi halunnut leipoa kaikkia niitä kukkia, enkeleitä, ukkoja ja akkoja joita äiti halusi meidän leipovan. Sydänpipareita leivon yleensä (salaa) kaksi - lapset saavat jouluaaton aamuna löytää ne kauniisti kuorrutettuina joulukuuseen ripustettuina, tonttujen tuomina tietenkin. Tontut myös kokavat ja koristelevat meidän piparkakkutalon. Tänä vuonna asumme tilapäisesti tuon raksaprojektin takia vanhempieni luona, joten kaunis silkkinen talon taustana käyttämämme kultatähtitaivas on pakattuna kellarissa, eli saamme pärjätä ilman sitä. 

Karhuperheelle koti

Tällaisen ihanuuden satuin löytämään kauniina kesäpäivänä Fiskarsin kirpparilta. Olin jo tyhjin käsin ja hieman pettyneenä tekemässä lähtöä kun erään pöydän alta pilkotti jokin ihana retrohökötys. Nukkekotihan se siellä nökötti. Homeelle ja sikarinsavulle löyhkäävä ja äärimmäisen rumasti tapetoitu mutta kuitenkin...nukkekoti! En meinannut uskaltaa kysyä hintaa koska ajattelin että eihän minulla kuitenkaan ole tuollaiseen retroaarteeseen varaa. Kysyinpä kuitenkin...ja minulle vastattiin hiljaisella äänellä että ...seits...Anteeksi kuinka? No jos nyt seitsemää euroa pyytäisin, sanoi talon omistaja. 7 euroa ?!? sanoin minä. Jos nyt...sanoi tyttö. Se saa muuttaa meille, sanoin minä, nopeasti ettei tyttö ehtisi muuttaa mieltään. Siis 7 euroa ??? No, olihan siinä tapettien repimisessä, liisterin hiomisessa ja tuulettamisessa oma työnsä, mutta silti. 7 euroa !!! 

Ja äitini vanha nukkekodin sohvaryhmä - jonka retroa väriä inhosin lapsena sydämeni pohjasta mutta johon olen vanhemmiten ihastunut yhä enemmän - sattuu olemaan juuri saman värinen ja samaa aikakautta kuin tuo talo, joten sain sen sillä perusteella puhuttua itselleni.

 Sitten piti enää vain maalata talo sisältä. Päädyin alkuperäiseen vaalean harmaaseen väriin - sisäkatossa oli maalikerros säilynyt niin hyvänä että jätin sen rauhaan.Talon henkeen sopivia muitakin kalusteita olen ehtinyt löytää...puuhella, hyllykaappi, peltinen kylpyamme ja sydänkuvioiset mukit ehdin jo hankkia - kuten myös nuo ihanat, puiset, hiukan vanhempaa tyyliä olevat perhoskuvioiset maljat ja kulhot. 

Taloon muutti suloinen pieni karhuperhe - 80-luvun Forest Families-sarjaa. Siskolla ja minulla on samaa sarjaa mökillä, ja ne hahmot olivat absoluuttisia suosikkejamme. Leikimme niillä tuntikausia, sekä sisällä että ulkona niille rakennetussa kantokylässä. Tämä perhe on hankittu kirppareilta, karhuemo ja kaksi erikokoista pentua. Nyt pitäisi vielä ommella keittiöön pitsiverhot ja olohuoneeseen jotkut kivat retroverhot - vihreitä ajattelin...matotkin olisivat kivat, mutta vielä en tiedä miten toteutan ne. Sitten tuossa näyttäisi olleen toinenkin huone yläkerrassa, ja ajattelinkin ostaa vaneria ja sisustaa sinne makkarin tai pennuille oman huoneen.

Kierrätettyjä kulkupelejä

Kävin jonkun aikaa sitten pikaisesti Kierrätyskeskuksessa ja voi elämä miten ihania löytöjä teinkään! Aivan sattumalta kävin leluosastolla. Vilkkuvaa, ääntelevää ja liikkuvaa muovirojuahan siellä oli korikaupalla. Olin jo jatkamassa matkaa kun silmään osui pieni laatikko alimmalla hyllyllä. Voi apua, laatikko oli täpötäynnä iiiiihania puuleluja! Silmät kiiluen tyhjensin laatikon ja löysinkin oikeita aarteita. Suureksi onnekseni ja hämmästyksekseni upeat puulelut eivät vaikuttaneet kiinnostavan muita kävijöitä tippaakaan, eikä niitä oltu hinnallakaan pilattu. Annoin itselleni luvan ostaa 2 aivan järkyttävän suloista autoa, rullaavan hiiren ja kauniin helistimen, vaikka kumpikaan lapsista ei tarvitse enää yhtäkään lelua. Ihanan vaaleanpunaisen rullajakkaran ja yhden keltaisen puuauton pakotin itseni jättämään hyllylle, vaikka sydäntä puristi. Ja sittenhän minun oli seuraavana päivänä aivan pakko palata sinne Kierrätyskeskukseen katsomaan sattuisiko rullajakkara olemaan vielä myymättä. Ja olihan se! Kuten myös se keltainen auto...joten pelastin nekin. 

Pyörällä pääsee

Tämä tilapäinen "kodittomuus" ajaa joskus raivon ja hulluuden partaalle. Kaikki tavaramme pahvilaatikoissa sukulaisten kellarissa, kaikki taulumme kasseissa tilapäisen vaatekaappimme pohjalla, lelutkin jätesäkkeihin sullottu...ei mitään omaa...ei edes omaa rauhaa. Mutta äsken selailin vanhoja matkavalokuvia (lainatulla) koneella ja löysin nämä...Bangladeshissa ei sitten eletä mitenkään hohdokkaasti. Pieni muistutus siitä, miten hyvin meillä on asiat, vakka emme asukaan siinä omassa hienossa kodissa. Katto pään päällä, lämpökin toimii, ruokaa on pöydässä vaikka muille jakaa ja vettäkin tulee hanaa avaamalla...

Vanhanajan virkkuuta

Löysin muovikassillisen jämälankoja. Puuvillaisia. Ihanan värisiä. Mietin pitkään mitä niistä tekisin, kunnes muistin isoäidinneliöt. Ajattelin, että neliöistähän saisi kauniit tyynynpäälliset - sohvatyynyihin vaikka. Tuumasta toimeen...virkkasin pari sinivalkosävyistä neliötä ja sitten nämä värikkäät ja violettivalkoiset. Nyt pitäisi vielä ommella valkoiset puuvillapohjat niille ja löytää sisätyynyt kirpparilta...

WokkiWihanneksia

Käpynen syö mielellään assialaistyylistä ruokaa ja pyytää usein wokkia päivälliseksi. Ja aika usein sitä myös teemme. Yksi meidän suosikeistamme on kaaliwokki. Siihen tulee kaalia ohuina suikaleina, porkkanasuikaleita, paprikapaloja, valkosipulia, mild curry pastea (Rajahin, mitä ihmettä teemme kun hamstraamamme purkit loppuvat eikä sitä eää saa?) ja soijaa. Ja nuudeleita totta kai. Eipä muuta.

Lettusia lapsosille

Joskus niitä ihania pienokaisiaan saa hemmotella. Myös ihan tavallisena maanantaina. Siksi paistoimme tänään tätini kanssa heille lettuja välipalaksi. Ja niitähän upposi molempiin aivan tajuton määrä. Mansikkahilloa mukaan ja nams! Jäi banaani kakkoseksi ja omena myös. Iltapalaksi sentään huolivat. Tuli mieleen että niitä lettusia pitäisi paistaa useamminkin, kerta ne pienet niistä niin nauttivat - ja myönnettäköön, että omaankin vatsaan päätyi yksi jos toinenkin lettu hilloineen. 

Resepti on erittäin helppo

Kauramaitoa

Täysjyvävehnäjauhoja

Ruokasoodaa

Sokeria

Suolaa

paistamiseen Keiju 70% - ja rypsiöljyäkin voi laittaa mukaan

Sekoitan tuon taikinan yleensä ns näppituntumalla - se ei saa missään nimessä olla liian löysää koska silloin letut leviävät, mutta ei myöskään liian jämäkkää koska silloin letuista tulee kuivia. 

Kristalliakin kauniimpia

Tänään oli taas ihana ilma. Aurinko nousi usvaisen pellon yli, huurre kimalsi kaikkialla ja Käpy innostui etsimään kauniita kuuran koristamia kukkia, lehtiä ja heiniä. Onneksi olin sujauttanut puhelimen taskuun...vaikka Kastanja ei oikein jaksanutkaan keskittyä ihailemiseen ja kuvaamiseen saimme silti napattua muutamia upeita kuvia. Aiheita olisi ollut vaikka kuinka paljon - toivottavasti huomenna on taas yhtä kaunis ilma.

Syksyinen sienipata

Tämä pata on meidän perheen lempparipata. Äiti teki tätä aina lihaversiona, viikonloppuherkkuna. Omille muutettuani ja vegaaniksi tultuani kehitin siitä vegaanisen version. Molemmat lapset syövät mielellään kanttarellia, joten meilläkin tämä pata on viikonloppuluksusta - ja teen sitä vain syksyllä ja talvella. Yleensä tarjoilen lohkoperunoiden tai kermaperunoiden kanssa, mutta tänään söimme eilisen jämät couscousin kera. Hyvää niinkin.

Tähän pataan ei ole mitään tarkaa reseptiä. Ensin kuullotetaan porkkanat, purjot ja valkosipulit, sitten lisätään sulatetut kanttarellit. Sekaan kasvisliemijauhetta, timjamia paljon, suolaa, mustaherukkahyytelöä, soijaa, tomaattipyrettä, laakerilehtiä, vettä (ja hiukan vehnäjauhoja suurusteeksi). Annetaan porista kunnes porkkanat ovat sopivan pehmeitä, ja nautitaan heti. 

Kaikenlaista kaunista

Minuun iski jokin aika sitten hirmuinen tarve tehdä jotain käsilläni. En kuitenkaan jaksanut ryhtyä ompelemaan tai neulomaan, joten keksin tällaisen pikaprojektin - näitä hiuslenkkejä ja korviksia on kiva suunnitella, helppo tehdä ja mukava antaa lahjaksi. Nuo nappi- ja korvisaihiot ovat edullisia ja kangastilkkujahan minulta löytyy valtava määrä. Nyt kun saisin vielä Kastanjan suostumaan ponnariin...

Kakkukekkerit

Kaikkihan rakastavat synttärikakkuja - sehän on selvää. Varsinkin lasten synttärikakkuja. Syntymäpäiväänsä viettävässä lapsessa on jotain niin ihanan liikuttavaa ja kaunista - vaikka juhlaa ei vietettäisikään oikeana syntymäpäivänä lapsesta jotenkin huomaa - tuntee - sen ylpeyden jota hän tuntee saadessaan olla huomion keskipisteenä ja esitellä niitä taitoja joita hän on vuoden aikana oppinut. On ilo ja kunnia saada leipoa lapselleen synttärikakun - varsinkin sellaisen jota hän on toivonut tai sellaisen josta tietää hänen ilahtuvan. 

Jostain oudosta syystä halusin tehdä Kastanjalle vaaleanpunaisen kakun...

...ja Käpysellä oli aikoinaan sininen. 

Molempiin tein 2 pohjaa, jotka tein 1,5-kertaisella perussuklaakakkutaikinalla. Vadelmat ovat meidän perheen suosikkimarjoja, joten molemmissa kakuissa oli täytteenä tomusokerin kanssa kiehautettuja pakastevadelmia. 

Perussuklaakakkuun tulee (1 taikina)

200g sokeria

200g vehnäjauhoja

noin 1,5 tlsk ruokasoodaa

suolaa hyppysellinen-pari

öljyä (auringonkukka) 0,8 dl

kauramaitoa noin 3 dl

Täytekakkuun käytettävää pohjaa ei saa paistaa liian kuivaksi tietenkään. 

Syksyistä seittiä

Käpynen halusi seittikävelylle - eli kävelylle, jonka tarkoituksena on löytää mahdollisimman paljon kauniita hämähäkinseittejä. Kauneimpia ovat sellaiset, joissa kimaltelee pisaroita tai pieniä jäähelmiä. Olin luvannut hänelle että kunhan ehdimme mökille menemme seittikävelylle. Sain kuitenkin kerrankin mahdollisuuden nukkua aamulla hieman pidempään, joten ensimmäinen mökkiaamu olikin lapsilla leikkiaamu rannalla isovanhempien kanssa. Iltapäivällä Käpynen oli jotenkin mietteliään oloinen, joten kysyin mikä häntä vaivasi - ja sehän oli se tekemättä jäänyt kävely. Joten seuraavana aamuna teimmekin sitten hiukan pidemmän kävelyn - ja löysimmekin aivan upeita seittejä. Olisipa vielä varaa ostaa parempi objektiivi tuohon kameraan niin voisi kuvata puhelimen sijaan ihan oikeasti...toistaiseksi saavat kuitenkin nämä luurikuvat luvan kelvata...