Olen niin onnellinen siitä, että Käpynen osaa nauttia luonnon kauneudesta ja nähdä siinä taikaa. Hän näkee luonnon kahdella meille aikuisille keskenään ristiriidassa olevalla tavalla - hänessä on bioloin ainesta, eli hän haluaa ymmärtää miksi asiat ovat kuin ovat, miten ne toimivat ja mistä ne tulevat, miten niitä voi mitata ja verrata toisiinsa, mutta samalla hän haluaa olla hetkessä ja nauttia asioista juuri sellaisina kuin ne ovat. Hän tietää, että sumu on vesihöyryä ja että sitä esiintyy lämpötilan muuttuessa, mutta samalla hän on vahvasti sitä mieltä että keijut tanssivat sumussa. Hän tietää senkin, että jää on vettä, ja että jää sulaa auringon paistaessa siihen tarpeeksi lämpimästi, mutta silti hän on vakuuttunut siitä, että koiranputkia koristavat jäähelmet ovat keijujen kristalleja. Ihailen hänen kykyä nähdä ja kokea maailmaa niin monella tasolla...
Itseäni jotenkin aina harmittaa tämä syksyn tulo - mieluiten kulkisin hihattomassa T-paidassa ja paljain jaloin ympäri vuoden - mutta samalla kaikki nämä huurteen koristelemat kasvit ovat niiiin kauniita. Vielä jos ehtisi suppilovahverometsään niin voisin ehkä hyväksyä että kesä nyt vain on kerta kaikkiaan loppu.
No comments:
Post a Comment