Syksyinen sienipata

Tämä pata on meidän perheen lempparipata. Äiti teki tätä aina lihaversiona, viikonloppuherkkuna. Omille muutettuani ja vegaaniksi tultuani kehitin siitä vegaanisen version. Molemmat lapset syövät mielellään kanttarellia, joten meilläkin tämä pata on viikonloppuluksusta - ja teen sitä vain syksyllä ja talvella. Yleensä tarjoilen lohkoperunoiden tai kermaperunoiden kanssa, mutta tänään söimme eilisen jämät couscousin kera. Hyvää niinkin.

Tähän pataan ei ole mitään tarkaa reseptiä. Ensin kuullotetaan porkkanat, purjot ja valkosipulit, sitten lisätään sulatetut kanttarellit. Sekaan kasvisliemijauhetta, timjamia paljon, suolaa, mustaherukkahyytelöä, soijaa, tomaattipyrettä, laakerilehtiä, vettä (ja hiukan vehnäjauhoja suurusteeksi). Annetaan porista kunnes porkkanat ovat sopivan pehmeitä, ja nautitaan heti. 

Kaikenlaista kaunista

Minuun iski jokin aika sitten hirmuinen tarve tehdä jotain käsilläni. En kuitenkaan jaksanut ryhtyä ompelemaan tai neulomaan, joten keksin tällaisen pikaprojektin - näitä hiuslenkkejä ja korviksia on kiva suunnitella, helppo tehdä ja mukava antaa lahjaksi. Nuo nappi- ja korvisaihiot ovat edullisia ja kangastilkkujahan minulta löytyy valtava määrä. Nyt kun saisin vielä Kastanjan suostumaan ponnariin...

Kakkukekkerit

Kaikkihan rakastavat synttärikakkuja - sehän on selvää. Varsinkin lasten synttärikakkuja. Syntymäpäiväänsä viettävässä lapsessa on jotain niin ihanan liikuttavaa ja kaunista - vaikka juhlaa ei vietettäisikään oikeana syntymäpäivänä lapsesta jotenkin huomaa - tuntee - sen ylpeyden jota hän tuntee saadessaan olla huomion keskipisteenä ja esitellä niitä taitoja joita hän on vuoden aikana oppinut. On ilo ja kunnia saada leipoa lapselleen synttärikakun - varsinkin sellaisen jota hän on toivonut tai sellaisen josta tietää hänen ilahtuvan. 

Jostain oudosta syystä halusin tehdä Kastanjalle vaaleanpunaisen kakun...

...ja Käpysellä oli aikoinaan sininen. 

Molempiin tein 2 pohjaa, jotka tein 1,5-kertaisella perussuklaakakkutaikinalla. Vadelmat ovat meidän perheen suosikkimarjoja, joten molemmissa kakuissa oli täytteenä tomusokerin kanssa kiehautettuja pakastevadelmia. 

Perussuklaakakkuun tulee (1 taikina)

200g sokeria

200g vehnäjauhoja

noin 1,5 tlsk ruokasoodaa

suolaa hyppysellinen-pari

öljyä (auringonkukka) 0,8 dl

kauramaitoa noin 3 dl

Täytekakkuun käytettävää pohjaa ei saa paistaa liian kuivaksi tietenkään. 

Syksyistä seittiä

Käpynen halusi seittikävelylle - eli kävelylle, jonka tarkoituksena on löytää mahdollisimman paljon kauniita hämähäkinseittejä. Kauneimpia ovat sellaiset, joissa kimaltelee pisaroita tai pieniä jäähelmiä. Olin luvannut hänelle että kunhan ehdimme mökille menemme seittikävelylle. Sain kuitenkin kerrankin mahdollisuuden nukkua aamulla hieman pidempään, joten ensimmäinen mökkiaamu olikin lapsilla leikkiaamu rannalla isovanhempien kanssa. Iltapäivällä Käpynen oli jotenkin mietteliään oloinen, joten kysyin mikä häntä vaivasi - ja sehän oli se tekemättä jäänyt kävely. Joten seuraavana aamuna teimmekin sitten hiukan pidemmän kävelyn - ja löysimmekin aivan upeita seittejä. Olisipa vielä varaa ostaa parempi objektiivi tuohon kameraan niin voisi kuvata puhelimen sijaan ihan oikeasti...toistaiseksi saavat kuitenkin nämä luurikuvat luvan kelvata...

Huurteen hopeoimaa

Olen niin onnellinen siitä, että Käpynen osaa nauttia luonnon kauneudesta ja nähdä siinä taikaa. Hän näkee luonnon kahdella meille aikuisille keskenään ristiriidassa olevalla tavalla - hänessä on bioloin ainesta, eli hän haluaa ymmärtää miksi asiat ovat kuin ovat, miten ne toimivat ja mistä ne tulevat, miten niitä voi mitata ja verrata toisiinsa, mutta samalla hän haluaa olla hetkessä ja nauttia asioista juuri sellaisina kuin ne ovat. Hän tietää, että sumu on vesihöyryä ja että sitä esiintyy lämpötilan muuttuessa, mutta samalla hän on vahvasti sitä mieltä että keijut tanssivat sumussa. Hän tietää senkin, että jää on vettä, ja että jää sulaa auringon paistaessa siihen tarpeeksi lämpimästi, mutta silti hän on vakuuttunut siitä, että koiranputkia koristavat jäähelmet ovat keijujen kristalleja. Ihailen hänen kykyä nähdä ja kokea maailmaa niin monella tasolla...

Itseäni jotenkin aina harmittaa tämä syksyn tulo - mieluiten kulkisin hihattomassa T-paidassa ja paljain jaloin ympäri vuoden - mutta samalla kaikki nämä huurteen koristelemat kasvit ovat niiiin kauniita. Vielä jos ehtisi suppilovahverometsään niin voisin ehkä hyväksyä että kesä nyt vain on kerta kaikkiaan loppu. 

Strösseliä söpöläisille

Kastanja täyttää pian 2! Siis 2 vuotta! Apua, mihin se aika oikein katoaa? En voi uskoa todeksi että tuo pienenpieni vauveli on jo iso tyttönen - mutta kai sen on totta silti oltava. Ja sitähän pitää juhlia, ihan perusteellisesti, vaikka meillä ei olekaan omaa kotia jossa juhlia. Onneksi kakkua voi leipoa myös tilapäisessä kodissa eli vanhempieni luona - ja strösseliäkin voi tehdä itse. Vegaanisia strösseleitä on kaupoissa aika vähän, ja niiden värit ovat yleensä aika tylsiä. Onneksi vegaanisia elintarvikevärejä sentään löytyy ihan kiitettävästi. Käpysen 2-vuotiskakku oli sininen, ja Kastanjan kakusta teen vaaleanpunaisen. Vaikka yleensä vastustankin tätä sininen-pinkki-poika-tyttö-jaottelua enkä todellakaan noudata sitä esimerkiksi lasten vaatetuksessa (Käpy rakastaa pinkkiä ja Kastanjalle sininen sopii ihanasti, ja molemmat pitävät vihreästä, keltaisesta ja oranssista), halusin silti kerran kokeilla tätä perinteisiempää sukupuolijakoa.

Strösselin teko on helppoa mutta sille pitää varata tarpeeksi pitkä kuivumisaika. Massa tehdään niin että sekoitetaan keskenään tomusokeria ja vettä. Seokseen lisätään (vegaanista) elintarvikeväriä. Sitten pursotetaan ohuita viivoja voipaperille (leikkuulaudalle tai pellille levitettynä tietenkin) ja annetaan kuivua vähintään 48 tuntia. Sitten vain veitsi hommiin...strösseli jätetään vielä kuivumaan vähintään vuorokaudeksi. Tiiviissä lasipurkissa se säilyy kauan.

Pellit paikoillaan

Nyt saa sataa - talomme on katettu! Vihdoin saimme pellit paikoilleen. Olin jo ehtinyt huolestua. Nättihän tuosta tulee vaikka itse sanonkin. Ensi viikolla saapuu paikalle muurari (tai niin ainakin hartaasti toivomme), ja siitä ne sisähommat sitten alkavatkin. Tänään haimme kotiin muutamia kymmeniä neliöitä laattaa, valurautaisen liesitason, palolevyä jne. Voi kun pääsisi jo sisustamaan!