Pitihän se arvata. Koukuttavaa on - tämä marenkien leipominen siis. Niitä on niin mukava tehdä. Jokin siinä pursottamisessa viehättää. Haluaisin pursottaa täydellisen muotoisen, värisen ja makuisen marengin. Tätä vegaanimarenkia on kuitenkin hitusen vaikea värjätä ja maustaa, koska nestemäisten värien ja makuaineiden lisääminen "nesteyttää" taikinan eli se lössähtää. Mansikkajauhetta kokeilin Käpysen kaverisynttärimarenkeihin. Maku oli täydellinen mutta marenki halkeili uunissa aika pahasti - mikä tosin saattoi johtua siitä, että lisäsin taikinaan pari tippaa vegaanista elintarvikeväriä. Päälle pursotin vaaleanpunaista kauravispiä.
Kokeilin myös vähän aikaa sitten sinistä elintarvikeväriä. Marenki halkeili, väri oli liian valeaa ja vihertävää ja maistui oudolta.
Muodoltaan parhaimman tuloksen saan perusmarengilla, eli pelkkää aquafabaa ja sokeria. Pursottamista täytyy tosin vielä harjoitella...
Perusmarenki maistuu herkulliselta kun sen kuorruttaa suklaalla - ja näyttää nätiltä strösselöitynä. Itsetehdyt strösselit ovat tietenkin vegaanisia - kuten myös itsevärjätty koristesokeri.
Taivaallisen herkullisia olivat nämä minimarengit - suklaakuorrutettua perusmarenkia ja päälle piparminttuströsseliä. NAM!
No comments:
Post a Comment