Keittoa kaikenikäisille

Tänään tuli taas keitettyä meidän perheen hätäratkaisukeittoa - sitä syödään yleensä lounaaksi jos meillä jostakin syystä menee päivän suunnitelmat sekaisin. Tänään syy oli takertunut Kastanjan päähän - puutiainenhan se siellä riehui. Kastanja autoon ja terveysasemalle. Seurantaohjeet käteen. Kotiin syömään. 

Helppo bataatti-porkkanakeitto maistuu aina ja kaikille. Ohje ei ole sen kummoisempi. Kuoritaan ja pilkotaan bataattia ja porkkanaa (bataattia enemmän ja porkkanaa vähemmän). Keitetään ylipehmeiksi suolatussa vedessä. Kaadetaan keitinvedet pois. Soseutetaan aivan sileäksi kookoskerman kanssa (tai kookoskerma-kaurakermaseoksen kanssa). Suolataan oman maun mukaan. Maustetaan juustokuminalla. Tarjoillaan sattumanvaraisen lisukkeen (yleensä paistetun kylmäsavutofun ja aikuisille chilipähkinöiden) kanssa. Nam. 

Talo tontilla

...tai ainakin sen osia. Siellä ne odottelevat pystytystä. Jännittää - sekä minua että Käpystä. Kastanja on vielä liian pieni. Hän ei oikein ymmärrä miksi vietämme niin paljon aikaa raksalla kun keinuminen olisi niin paljon hauskempaa. Huomenna pitää käydä kitkemässä ohdakkeita sieltä mihin niittokone ei pääse. 

Sienisesonki

Eilen kävelimme erään salaisen sienipaikan ohi. Keltaiset pikkupallerot loistivat kutsuvasti sammalpeitteen läpi. Päätin etten jaksa enää odottaa - tänään kävisimme noukkimassa ne itsellemme. Mutta voi - joku toinen kanttarellihimoinen henkilö olikin ehtinyt paikalle ennen meitä. Jäljelle hän oli jättänyt vain aiiiivan pikkuruisia sieniä. Koska Käpynen aloitti kanttarellileipäodotuksen jo ennen juhannusta päätin kerätä paikalta viimeiset minimimitat täyttävät pallukat ja tehdä lapsille herkkuleivät lounaaksi. Onneksi omalla tontilla kasvavista herkuista muutama täytti mitat, muuten olisi jäänyt lapsosille nälkä. Nyt on siis kanttarellikausi avattu. 

Nämä leivät tein niin että kuumensin pannulla tilkan luomurypsiöljyä ja paistoin sienet lähes kuiviksi. Lisäsin hiukan suolaa ja mustapippuria ja pienenpienen tilkan soijaa. Nostin sienet pannulta ja paistoin Gotlanninlimppuviipaleita molemmin puolin pannuun jääneessä öljyssä. Pakkohan nuo oli koristaa oman rantakallion ruohosipulilla. 

Aurinko laskee länteen...

...ja ihastuttavasti laskeekin. Mökin ikkunasta olemme jo monena iltana saaneet nauttia hehkuvista pilvenhattaroista ja kimaltelevasta merestä. Yhtään ei huvittaisi mennä nukkumaan kun tietää että esitys jatkuu lähes koko yön. Teininä teinkin usein itselleni pedin olohuoneen ikkunoita kaartavallle penkille ja vietin yöni taivasta tuijotellen. 

Sieniä sateella

Sieltä ne jo pilkottavat, houkuttelevan keltaisina - kesän ensimmäiset kanttarellit. Vihdoin! Taitavat tosin tarvita vielä viikon pari kasvuaikaa. Nämä sattuvat kasvamaan omassa mökkimetsässä, mutta on minulla lähimetsissäkin salaisia sienipaikkoja. Sienestämisen suurin haaste on ajoitus - jos sienet poimii liian pieninä niistä saa pienen määrän "saalista" mutta jos jättää ne kasvamaan joku muu saattaa käydä hakemassa ne itselleen. Nämä sienet syömme joka tapauksessa aikanaan aivan itse - antaumuksella

Juhannuksen juhlistaminen

...on kesän odotetuin tapahtuma. Kukkakimput, siniristilippu, auringonlasku ja takkatuli - niin minä muistan lapsuuteni juhannukset ja niin haluan omienkin lasteni sen kokevan. Tämän kesän kimppuihin löysimme vielä kielojakin! Sinikellot tosin eivät ehtineet mukaan. Käpynen ja Kastanja rakastavat hienosteluvaatteita - onneksi, koska minä rakastan juhlavaatteiden valitsemista. 

Enää puuttuu talo

...ja se saapuu pian! Kävin tänään työmaalla ihastelemassa kaikkea siellä kasvavaa ja kukkivaa. Olen niiiiiin iloinen siitä, että "nokkospenkkini" ei jäänytkään telaketjukoneen jalkoihin vaan sai jatkaa levittäytymistään. Lemmikitkin jatkavat kukkimistaan. Maitohorsma"viljelmäni" jäi nätisti työmaan reunalle, ja poimulehtiä kasvaa koko pellon reunaa pitkin. Pelto saadaan niitettyä heti juhannuksen jälkeen. Sitten pitää ryhtyä suunnittelemaan hedelmäpuiden ja marjapensaiden istutuspaikkoja. 

...ja viimeisenä kuva-arvoitus...

Vankalle perustukselle

...rakennetaan tätä taloa. Toistaiseksi olemme pysyneet aikataulussa, mutta ehtiihän tässä mutkiakin vielä tulla matkaan. Huomenna tapahtuu tärkeitä - talopaketti saapuu Oulusta. Sitten se jää tänne "lepäämään" kunnes rakennusporukka tulee perässä heinäkuun alussa. Viimeistään elokuun viimeisenä päivänä paketin pitäisi olla valmis - ja siitä ne suurimmat hommat vasta alkavatkin. Talo pystytetään nimittäin vain lämmöt päälle-vaiheeseen eli kaikki sisätyöt ovat tekemättä. 

Tässä se siis on - nurkkapiste

Käpysen unelma - sementtiauto

"Äiti eihän me voida tossa asua!"

Tältä raksalla siis näytti noin puolitoista viikkoa sitten. Viime keskiviikkona tilanne oli jo aivan toinen...

Tällä hetkellä perustus on valmis. Vihdoin. Koepumppauksen yhteydessä totesimme myös että meidän kaivosta tuleva vesi on maultaan erinomaisen hyvää. Enää pitää vain saada vesi analysoitua niin tiedämme onko se oikeasti juomakelpoista. Huomenna käyn napsimassa kuvia tuosta taloa odottavasta perustuksesta. Maaurakoitsija oli aivan mahtavan ahkera ja tasoitti kaikki kasat, joten pihaa ei tarvitse juurikaan työstää. 

Poliisi kaartaa paikalle

...kakun muodossa. Käpynen halusi tänäkin vuonna viettää kaverisynttäreitä - ja hauskahan niitä juhlia on järjestää. Kutsukortit siis postiin (Käpy teki ne itse sokerimaalaamalla),  serpentiinit ja ilmapallot lamppuihin ja kakku pöytään. Tänä vuonna halusin yllättää pikkumiehen erikoisemmalla kakulla - hänestähän tulee isona poliisi (kuten varmaan tuhannesta muustakin pikkupojasta), joten poliisiauton päätin leipoa. Kävimme siis ostamassa Renshaw'n vegaanista fondanttia ja koristemassaa. Leivoin kakkupohjat ja siitä ne haasteet alkoivatkin. En ollut ennen leiponut 3D-kakkua, joten impron puolelle meni. Opin paljon, ja tiedänkin nyt miten suunnittelen leipomisprosessin jos ensi vuonna leivon vastaavanlaisen kakun. Pohjien leipomisen lisäksi kakun valmistamiseen, eli sokerimassa- ja marsipaaniyksityiskohtien tekemiseen, pohjien muotoonleikkaamiseen, GoGreen-kauravispillä käsittelemiseen, fondantin kaulimiseen ja kokoamiseen meni yhteensä vähän reilusti 2 tuntia. Haasteellista ja hermoja raastavaa mutta todella hauskaa puuhaa oli poliisiauton leipominen. 

Pohjien perusresepti, omasta päästä:

Perussuklaakakku (tähän kakkuun tein kolminkertaisen taikinan ja jaoin kahdelle pellille)

200g vehnäjauhoja
200g sokeria
noin 60g kaakaota
2,2 dl Oatly-kaurajuomaa
0,8 dl auringonkukkaöljyä
1-2 tl ruokasoodaa
ripaus suolaa

Sekoita sokeri, jauhot, suola ja sooda keskenään. Siivilöi joukkoon kaakao ja sekoita hyvin. Lisää öljyä vähitellen, sekoittaen. Viimeisenä lisätään vähitellen kaurajuoma. Levitä taikina uunipellille leivinpaperille. Paista 225 asteessa välillä hammastikulla kakun kosteutta seuraillen. Kakun tulee olla niin kuiva että hammastikkuun ei pistettäessä tartu kuin muutama kostea murunen taikinaa. Anna kakun levätä vähintään yön yli, hyvin peitettynä. Leikkaa pohjat haluttuun muotoon (täytteet lisätään tietenkin tässä vaiheessa, kun kerroksia rakennetaan - itse käytin tuoreita vadelmia jotka murskasin haarukalla). Muista kuorruttaa kakku kauravispillä ennen fondantin asettamista paikoilleen. 

Käpynen oli haltioissaan tästä luomuksestani. Hän ei voinut kerta kaikkiaan käsittää että tällaisia kakkuja voi edes olla olemassa, ja päätti heti samantien että seuraavissa kaverisynttäreissä tarjotaan tismalleen samanlaista kakkua. No, sen näkee ensi vuonna - on minulla muutamia muitakin ihania ideoita jo takataskussa. 

Villiä ruokaa!

Mökin rantakalliolla kasvaa villiruohosipulia. Joinakin kesinä. Nyt kasvaa. En tiedä johtuuko sen vahva maku kasvupaikasta vai siitä, että se on villikasvi eikä istutettu versio. No, joka tapauksessa sitä piti ottaa talteen. Sitten kävimme pienellä rantaretkellä - ja löysimme kuin löysimmekin isomaksaruohoa. Pakkohan sitäkin oli poimia mukaan muutaman varren verran. Isomaksaruoho on tärkeä lajike etenkin apollonperhosen toukalle joten sitä ei saa poimia liikaa eikä missään nimessä saa tyhjentää koko löytöpaikkaa. Sitten puuttui lassista enää yksi aines - nimittäin kuusenkerkät. Ne sopivat lassiin täydellisesti. 

Ruohosipuli - Allium Schoenoprasum

Isomaksaruoho - Sedum Telephium

Kuusi - Picea Abies

Lassihan on erittäin helppo valmistaa. Isomaksaruohonlehtiä, pilkottua ruohosipulia ja kuusenkerkkiä kulhoon, joukkoon muutama ruokalusikallinen maustamatonta soijajogurttia ja ripaus suolaa ja sauvasekoitin surisemaan. Käpynen ei kuusenkerkistä välitä, mutta tässä muodossa ne upposivatkin yllättäen erinomaisesti. NAM! totesi poika. 

Kielo - mummini kukka

On se vain niin - kielon tuoksu on maailman paras kukkatuoksu. Siihen tuoksuun liittyy niin monta muistoa. Kielosta alkaa kesä - kun vanhempani ostivat oman mökkipaikan meidän perheelle olin heille niin vihainen. Luulin, etten saisikaan enää viettää kesää lapsuuden mökilläni - isovanhempien mökillä. Ainoa hyvä asia uudessa paikassa oli kesäinen kielomeri. Kielo oli mummini lempikukka, ja muistan aina miten hän poimi niitä pienen kimpun keittiönpöydälle heti kun ensimmäiset kukat puhkesivat. Käpynenkin rakastaa kieloja. Olen niin onnellinen siitä, että niitä kasvaa meidän tontilla paljon!

Kielo - Convallaria Majalis

Marenkikokeiluja

Pitihän se arvata. Koukuttavaa on - tämä marenkien leipominen siis. Niitä on niin mukava tehdä. Jokin siinä pursottamisessa viehättää. Haluaisin pursottaa täydellisen muotoisen, värisen ja makuisen marengin. Tätä vegaanimarenkia on kuitenkin hitusen vaikea värjätä ja maustaa, koska nestemäisten värien ja makuaineiden lisääminen "nesteyttää" taikinan eli se lössähtää. Mansikkajauhetta kokeilin Käpysen kaverisynttärimarenkeihin. Maku oli täydellinen mutta marenki halkeili uunissa aika pahasti - mikä tosin saattoi johtua siitä, että lisäsin taikinaan pari tippaa vegaanista elintarvikeväriä. Päälle pursotin vaaleanpunaista kauravispiä. 

Kokeilin myös vähän aikaa sitten sinistä elintarvikeväriä. Marenki halkeili, väri oli liian valeaa ja vihertävää ja maistui oudolta. 

Muodoltaan parhaimman tuloksen saan perusmarengilla, eli pelkkää aquafabaa ja sokeria. Pursottamista täytyy tosin vielä harjoitella...

Perusmarenki maistuu herkulliselta kun sen kuorruttaa suklaalla - ja näyttää nätiltä strösselöitynä. Itsetehdyt strösselit ovat tietenkin vegaanisia - kuten myös itsevärjätty koristesokeri. 

Taivaallisen herkullisia olivat nämä minimarengit - suklaakuorrutettua perusmarenkia ja päälle piparminttuströsseliä. NAM!