Nokkosia! Ihanaa! Nyt paistetaan nokkoslettuja! tokaisin Käpyselle. Ei! En syö! huusi hän. Nehän polttavat! Eivätkä polta, sanoin minä. Ne ryöpätään ensin kiehuvassa vedessä, sitten ne sekoitetaan lettutaikinaan ja paistetaan. En siltikään syö, väitti Käpynen. No, minä keräsin ämpärillisen nokkosia ja vein kotiin.
Siskoni tuli meille syömään, ja yhdessä paistoimme nokkoslettuja. Käpynen karkasi huutaen makuuhuoneeseen. En syö! väitti hän. Hetken päästä, herkullisen tuoksun levittyä asuntoon, uteliaisuus kuitenkin voitti ja hän hiipi pöydän ääreen. Lupasi syövänsä yhden. Söi sen. Ja toisenkin söi. Ja kolmannen. Ja neljännen. Ja vielä viidennenkin jaksoi. Äiti, me syötiin nokkosia! hän hihkui innoissaan, eikä ne polta yhtään! Milloin me syödään seuraavan kerran nokkoslettuja? Huomennako?
Siskoni tuli meille syömään, ja yhdessä paistoimme nokkoslettuja. Käpynen karkasi huutaen makuuhuoneeseen. En syö! väitti hän. Hetken päästä, herkullisen tuoksun levittyä asuntoon, uteliaisuus kuitenkin voitti ja hän hiipi pöydän ääreen. Lupasi syövänsä yhden. Söi sen. Ja toisenkin söi. Ja kolmannen. Ja neljännen. Ja vielä viidennenkin jaksoi. Äiti, me syötiin nokkosia! hän hihkui innoissaan, eikä ne polta yhtään! Milloin me syödään seuraavan kerran nokkoslettuja? Huomennako?
Nokkonen - Urtica Dioica
No comments:
Post a Comment