Marenkitaivas

Marenkikakku, tuo lapsuuden synttäreiden unelmien täyttymys...marenkipohja, kermavaahtoa, ohuen ohuesti viipaloitua banaania. Toinen marenkipohja, lisää kermavaahtoa ja vielä enemmän banaania. Ja vielä kolmaskin marenkipohja, kermavaahtoa ja banaania. Ah, miten hävyttömän herkullista! Kakku tehtiin juuri ennen synttärivieraiden saapumista, ja ensimmäinen suupala oli taikaa. Pehmeää kermavaahtoa, makeaa banaania ja herkullisesti rapsahtavaa marenkia. Seuraavana päivänä marenki oli pehmennyt suussasulavaksi sokerimassaksi. Banaani ja kermavaahto maistui edellistä päivää makeammalle ja kermavaahto hieman rasvaiselle. Kolmantena päivänä, kun kakkua oli enää pienenpieni pala, marenki oli tahmeansitkeää ja maistui sekä banaanille että kermavaahdolle. Taivaallista. Olin aivan vakuuttunut siitä, että jos enkelit syövät jotakin niin sen on oltava juuri  marenkikakkua. 

Sitten ryhdyin vegaaniksi. Ei marenkia, ei kermavaahtoa. Pelkkää viipaloitua banaania ei oikein voi kakuksi kutsua. Muutama vuosi myöhemmin Suomeen rantautui vispautuva soijakerma. NAM! Mutta edelleen jäin kaipaamaan marenkia. MUTTA NYT! Netistä löytyi yht'äkkiä useita vegaanimarenkireseptejä - joku ihailtavan nerokas kanssavegaani oli keksinyt miten sitä valmistetaan. Nimikin on sille kikherne- tai palkokasviliemelle jota siihen käytetään - aqua faba (tai aquafaba) eli palkokasvivesi. Ja pakkohan sitä oli kokeilla. Heti. Yllättävän hyvin onnistui heti ensimmäisellä yrityskerralla. Nyt odotan omia synttäreitäni - ajattelin tarjota oman lapsuuteni herkkua vierailleni. NAM! 

Lopputulos...

ja työvaiheet.

Ja vielä resepti

1 dl kikhernelientä

1-,5 - 2 dl sokeria

Liemi vatkataan tukevaksi seokseksi, jonka jälkeen sokeri lisätään hitaasti, vähitellen. Seosta vatkataan kunnes siinä ei tunnu sokerikiteitä ja se on suht kovaa. Pieniä marenkeja paistetaan 90 asteessa noin 90 minuuttia tai kunnes ne ovat kuivia ja irtoavat helposti leivinpaperista.