Vihdoinkin! Vegaaninen juhlaherkku - marenkikakku! Täytyy tunnustaa että minua melkein pelotti tämän kakun leipominen. Mitä jos vegaaninen versio ei olisikaan yhtä taivaallisen hyvää kuin alkuperäinen? Tai jos se maistuisikin sekasyöjän suussa ihan samalta mutta en itse enää pitäisikään siitä? Viimeksi söin sitä yli 8 vuotta sitten...mutta olin päättänyt että Käpynen saisi maistaa SITÄ kakkua, herkku-unelmaa jonka oli nähnyt äitini valokuva-albumeissa jo niin monta kertaa.
Tuumasta siis toimeen. Marenkipohjat onnistuivat yli odotusten. "Kerma"vaahto tosin ei...liian pehmeää on Alpron soijavispi. Mutta periksi ei annettu! Ja onnistuihan tuo, unelmakakku. Sekasyöjäisän mukaan maistui aivan tasan samalta kuin alkuperäinen. Vieraat ihastuivat. Lapset rakastivat. Ja itse meinasin purskahtaa itkuun. Ja nauruun. Onnistuin!
Tuumasta siis toimeen. Marenkipohjat onnistuivat yli odotusten. "Kerma"vaahto tosin ei...liian pehmeää on Alpron soijavispi. Mutta periksi ei annettu! Ja onnistuihan tuo, unelmakakku. Sekasyöjäisän mukaan maistui aivan tasan samalta kuin alkuperäinen. Vieraat ihastuivat. Lapset rakastivat. Ja itse meinasin purskahtaa itkuun. Ja nauruun. Onnistuin!
Marenki rapsahti ihanasti, soijavispi oli ihanan pehmeää ja banaani juuri sopivan makeaa. Ja mikä parasta, seuraavana päivänä kakku oli juuri samanlaista kuin lapsuuteni marenkikakku toisena päivänä - marenki oli ällöihanan tahmeaa mutta jäljellä oli pieniä jännästi rapsahtelevia murusia, banaani oli ylimakeaa ja soijavispi maistui sokerille. Unelmakakku!
No comments:
Post a Comment