Villit vadelmat

Vihdoin Käpysen kärsimätön odotus palkittiin - kesäniityn villivadelmat olivat kypsyneet (tai no, muutama niistä ainakin). Jee, nam, herkullisia, huudahti Käpy innoissaan. Kastanjakin tykästyi niihin heti. Suurimman osan he saivat syödä heti paikan päällä, mutta pitihän sitä nyt muutama säästää - "sekaheinät" ovat meillä klassikko jota kuuluu nauttia joka kesä jos vain suinkaan mahdollista. 

Samettiset sammaleet

Kävimme peikkosten kanssa metsässä samoilemassa. Tällä kertaa emme olleet poimimassa mitään - halusimme vain nauttia metsän tunnelmasta. Varsinkin Käpynen näkee luonnon kauneuden. Tänään sammaleet olivat erityisen kiinnostavia - ja niitähän on uskomattoman erilaisia, kaikki yhtä kauniita.

Hetken hortoilin...

...mökillä ja sain maukkaan saaliin: metsässä kasvoi upeita kanttarelleja jotka hain kahdessa erässä kotiin, rannan metsämansikat olivat ehtineet kypsyä täydellisen makeiksi, mustikat olivat uskomattoman kokoisia...

Lounaaksi tein pikkuväen suosikkiruokaa eli kanttarellileipiä, ja illallisen jälkeen söimme maailman kesäisintä jälkiruokaa eli soijavispiä metsämansikoilla, mustikoilla, vegaanimarengeilla ja suklaasulalla. 

Lapsuuden lukemistoa

Voi ihanuus! Omasta lapsuudestani tutuista Felicitas Kuhnin kuvittamista minikirjoista on tehty näköispainos! Olihan tuo sarja ostettava Kastanjalle - omista vanhoista kirjoistani tallella on enää yksi. Onneksi Kastanja ihastui kirjoihin - ja yllätyksekseni myös Käpy rakastaa niitä. 

Tarinat ovat lyhyitä, loppujen lopuksi aika tylsiä yhden sivun minisatuja - mutta ne on kuvitettu aivan ihastuttavasti. 

Miljoona mustikkaa

Niin se taas alkoi - mustikkasesonki. Parissa viikossa pitäisi saada kerättyä vähintään 30 litraa mustikoita talven tarpeisiin. Eilen sain poimittua 3 litraa ja tänään toiset mokomat. Onneksi vanhempien mökkimetsä on tänäkin vuonna antelias - muhkean isoja marjoja on kaikkialla. 

Paistikkaita pinaattikastikkeella

Satokausi alkoi äitin pinaatilla - sitä kasvaa lähes rajattomasti hänen kasvihuoneessa. Koska Käpynen ei oikein pidä pilkotusta pinaatista tein survotun pinaattikastikkeen johon laitoin pannulla kevyesti paistettua pinaattia puoli muovikassillista, Oatlyn kaurakermaa ja soijakastiketta. Viime viikon kaalisosekeittoa varten ostettu kotimainen kukkakaalikin piti käyttää (ostan sitä aina aivan liikaa), ja kaapin perukoilta löytyi linssipaketti (punaisia linssejä). Paistikasainekset kasassa. 

Ruskistin pannulla öljytilkassa pilkottua sipulia, valkosipulia, paprikajauhetta, mustapippuria, chilijauhetta ja suolaa. Samalla laitoin kaslofloretit kiehumaan isoon kattilaan johon lisäsin myöhemmin myös linssit. Keitin ainekset pehmeiksi ja kaadoin keitinvedet pois. Koska meillä ei täällä mökillä ole vanhanajan soseuttajaa jouduin käyttämään sauvasekoitinta ( minkä seurauksena seoksesta tuli vähän liian, no, sosemaista). Lisäsin sipulit ja aika paljon täysjyvävehnäjauhoja. Paistoin öljyssä. 

Seuraksi uusia pottuja ja kirsikkatomaattia. Oli hyvää. 

Pömpelitkin paikoillaan!

Meidän raksalla tapahtuu kaikenlaista. Tänään "pömpelit" eli nuo pikkukatot nostettiin paikoilleen (sanaa pömpeli käytti talofirman pomo). Muurarikin kävi alustavalla suunnittelukäynnillä. Ensi viikolla saadaan toivottavasti peltikate tontille ja putkihommat aloitettua. 

Katto korkealla

Nyt on talo säänkestävä - vihdoin. Ikkunatkin asennettiin viikonloppuna. Ovet odottavat vuoroaan - tosin olohuoneenpuoleinen ovi jää odottamaan vuoroaan kunnes taloon ei enää kanneta isoja, painavia tai muuten oudon muotoisoa tavaroita...

Seuraavaksi putkimies tulee asentamaan lattiastyroxien alta kulkevat vesi- ja viemäriputket, toivon mukaan jo ensi viikolla. 

Putkien ja styroxien jälkeen asennetaan lattialämpö ja raudoituksen alta kulkevat sähköt. 

Metsämansikkaa mökillä!

Mökillemme johtava tie kulkee vanhanajan niityn ohi. Niityllä kasvaa metsämansikoita - niitä herkullisen makeita. Kävimme lasten kanssa katsomassa olisivatko jo kypsyneet - ja olivathan ne. Onneksi meillä oli marjamukit mukana (hoksasin muuten että taidan sittenkin keräillä niitä sydänkuvioisia kuppikippokannuja, hups). 

Kippo kirpparilta...

Kävimme pienenpienellä kesäkirppiksellä ja tein ihastuttvana löydön - Granitin sydänkulhon.

En keräile sydänaiheisia kippokuppikannuja, mutta kun viime kesänä löysin samalta kirpparilta 2 vanhaa punaista sydänkuvioista peltitarjotinta hintaan 2 e kappale en voinut vastustaa kiusausta. Ajattelin keksiväni niille käyttöä joskus tulevaisuudessa. Tämän kipon nähtyäni keksinkin triiolle tehtävän - aion käyttää niitä glögi-iltamien tarjoiluastioina. Kipostakin pulitin huimaavat 2 euroa. 

Talo tontilla

Siinähän se nököttää - meidän tuleva koti. Kiva siitä tulee. Juuri sopivan kokoinen meille. Nätisiti istuu maisemaan, vaikka meneehän siinä tovi kun silmä totuttelee siihen että isoisän pellolla on talo.

Nopeasti nousivat nuo päätyseinät. En jaksaisi kyllä enää hetkeäkään odottaa että tuohon pääsee asumaan. No, ensilumen aikoihin pitäisi ainakin teoriassa päästä kantamaan ensimmäisiä laatikollisia tavaraa tupaan...

 

Laiskan lasagne

Kaikkihan sen tietävät - lasagne on hyvää. Onneksi sen tekeminen on helppoa. Molemmat lapsoset syövät lasagnea - toinen täytettä ja toinen levyjä. Tällä kertaa tein ison vuoan - siitä riitti neljälle nälkäiselle aikuiselle ja kahdelle lapselle, ja yhden lounasannoksenkin sain itselleni tälle kiireiselle päivälle. 

Vegaanisen juustokastikeen tein Oatly-kauramaitoon. Lisäsin siihen Tofutin yrttijuustoa, sitä pehmeää, ja Wilmersbugin Pizzaschmelziä. Se valmistui alle 5 minuutissa. "Punaiseen" kastikeeseen paistoin pannulla kesäkurpitsakuutioita, valkosipulia, tuoreita herkkusieniä ja mustia papuja (tällä kertaa tetrapurkista). Maustoin suolalla, mustapippurilla, paprikajauheella, tuoreella basilikalla, timjamilla ja ihan pienellä ripauksella oreganoa. Sitten lisäsin tomaattimurskaa ja hieman valkoista sokeria maun taittamiseksi. Käytin Barillan 20 minuutin levyjä koska meillä oli kiire ja nälkä. Yhteensä lasagnen valmistamiseen meni ehkä vajaat 90 minuuttia (koska meillä pidetään ylipehmeistä levyistä). Hyvää oli. NAM!

Paloautojen päivä

Niin se nyt vain on - paloautot ovat pop. Siksi teimme lasten kanssa päiväretken vanhojen paloautojen tapahtumaan. Käpynen rakastaa hälytysajoneuvoja yli kaiken.  

Kastanjakin pitää iiiisoista ja hän hokikin koko päivän innoissaan että "vanha auto, vanha auto". Joihinkin autoihin pääsi kokeilemaan miltä ratin takana istuminen tuntui. 

Mukavaahan se oli - melkein vähän liian mukavaa. Eivät olisi pienet halunneet muita jonottavia päästää kokeilemaan. 

Onneksi autoja oli paljon erilaisia, joten kokeilla sai sekä palobussia että ihan pientä 30-luvun ajoneuvoa.

Välillä sai oikein pelätä että jompikumpi pienokaisista saisi vahingossa kytkettyä jonkun auton sinivalot päälle.

Kauniitakin nämä autot olivat - ja hassunhauskoja. 

Helle, aurinko, upeat vanhat ajoneuvot ja isot jäätelöt - ihana kesäpäivä!

Paloautojen päivä

Niin se nyt vain on - paloautot ovat pop. Siksi teimme lasten kanssa päiväretken vanhojen paloautojen tapahtumaan. Käpynen rakastaa hälytysajoneuvoja yli kaiken.  

Kastanjakin pitää iiiisoista ja hän hokikin koko päivän innoissaan että "vanha auto, vanha auto". Joihinkin autoihin pääsi kokeilemaan miltä ratin takana istuminen tuntui. 

Mukavaahan se oli - melkein vähän liian mukavaa. Eivät olisi pienet halunneet muita jonottavia päästää kokeilemaan. 

Onneksi autoja oli paljon erilaisia, joten kokeilla sai sekä palobussia että ihan pientä 30-luvun ajoneuvoa.

Välillä sai oikein pelätä että jompikumpi pienokaisista saisi vahingossa kytkettyä jonkun auton sinivalot päälle.

Kauniitakin nämä autot olivat - ja hassunhauskoja. 

Helle, aurinko, upeat vanhat ajoneuvot ja isot jäätelöt - ihana kesäpäivä!