Kevät alkoi! Meidän pihassa kukkivat sekä sinivuokot että valkovuokot - ja leskenlehdetkin tottakai. Jotenkin tuo sinivuokko on minulle rakkain ja tärkein näistä. Olen tässä yrittänyt opetella Olloclipin käyttöä, Camera+ kaverina. Ei mitenkään liian helppoa - varsinkaan kun lapset ovat mukana eivätkä jaksaisi sekuntiakaan antaa äidin säätää luurin kanssa. Mutta muutaman suht kivan otoksen olen saanut napattua...sinivuokko eli Hepatica nobilis...
Lapsethan rakastavat suklaata, ja yllätyksiä. Siksihän ne yllärisuklaamunat on keksitty. Mutta vegaanisina niitä ei juurikaan ole. Tai no, on iitä muutamaa laatua, mutta omasta mielestäni ne ovat aika epälaadukkaita. Joten eipä auttanut kuin muotin ostaminen (löysin jo kesällä, kirpparilta) ja omien suklaayllärimunien tekeminen. Viime vuonna tein pikkumunia, tänä vuonna oli jättikokoisten vuoro. Molemmat lapset pitävät sekä riisimaitosuklaasta että tummasta suklaasta, joten tein heille yhden puolikkaan molempaa laatua. Ylläritkin piti hankkia. Näin jo pari viikkoa sitten nuo ihanat PEZ-koneet, mutta koska en haluaisi ostaa muovia jätin ne kauppaan. Kaduin heti. No, yritin unohtaa nuo pupuset, mutta lopulta oli pakko yrittää löytää sellaiset. Kävin mooooonessa kaupassa eikä niitä ollut missään. Epätoivoisena lähdin - lapset mukana - siihen samaan kauppaan jossa olin ne alunperin nähnyt. Ja niitä oli vielä 4 kappaletta jäljellä! Kaiken lisäksi tapasimme kaupassa sattumalta tutun, joka harhautti lapsia sen verran, että sain pupuset talteen, kassalle ja reppuun piiloon. No, sitten ne munat - kuoria olin ehtinyt tehdä jo 3 kappaletta viikolla, ja viimeisen tein eilen...sen kovettuessa "liimasin" ensimmäisen munan yhteen (suklaasulalla) ja sitten...PANIIKKI! Se viimeinen kuori ei irronnutkaan muotista. Päästin pari rumaa sanaa. Ehdin jo ajatella että se ensimmäinen valmis muna pitä purkaa, yllärit irrottaa muovikuoristaan ja sulloa yhteen yhteiseen munaan. Sitten muistin lukeneeni jostain, että suklaa irtoaa muotista paremmin pakkasessa käytyään, joten tungin muotin viideksi minuutikis pakkaseen. Ja irtosihan se! Huh mikä helpotus. "Liimasin" toisenkin munan kokoon, käärin molemmat folioon ja koristelin nauhoilla. Voilà! Pääsiäinen alkakoon!
Parsa on meidän perheen kevätherkkua, varsinkin vihreä parsa. Kevään ensimmäinen parsa-ateria nautitaan yleensä kaikessa rauhassa, mieluiten lauantai-iltapäivänä. Vihreä parsa kuoritaan ja levitetään kevyesti öljyttyyn uunivuokaan. Päälle ripotellaan suolaa ja mustapippuria ja lorautetaan vielä vähäsen öljyä päälle. Parsa kypsyy nätisti 225-asteisessa uunissa. Lisänä meillä on yleensä rakuunakastiketta, johon tulee kaurakermaa, yrttisuolaa, kurkumaa, soijakastiketta ja rakuunaa. Kastike suurustetaan teelusikallisella vehnäjauhoja. Kypsän parsan päälle lorautetaaan vielä valkosipulisilppu-öljy-tuorepersiljasilppu-sitruunakastiketta. Kanttarellitkin kuuluvat asiaan - banaanisipulin ja soijakastikkeen kanssa rapeanruskeiksi paistettuna silppuna. Ja tietenkin Wheatyn salamiviipaleet, ja keitetyt potut. Tämän keväisempää ateriaa ei ole olemassakaan.
Lumihiutaleethan ovat taideteoksia - kaikkihan sen tietävät. Harmi vain, että niitä on niin vaikea kuvata ihan tavallisella luurilla. Nikoni ei sekään oikein ole yhteistyökykyinen - omistan vain yhden objektiivin, ja makrokuvaus ei kuulu sen vahvuuksiin. Noh, päätin hankkia luuriin olloclipin. Onneksi löysin käytetyn, kohtuuhintaisen. Ei silläkään mitään mikroskooppikuvia nappaa, mutta ihan mukavia noista lähikuvista kuitenkin tuli...
Nyt on sitten jo maaliskuu...ja lumi sulaa. Meidän kylämme läpi virtaava pieni joki on tähän aikaan vuodesta kauneimmillaan. Jää taikoo meille ihania taideteoksia - kävimme lasten kanssa piknikillä ihailemassa niitä, ja pakkohan niistä oli muutama kuvakin napata...
Lauantai ja työpäivä...harvemmin niin, mutta joskus sitä joutuu viikonloppuisinkin hommiin...ja silloinhan hyvä, täyttävä ja maistuva lounas on kiva lisä. Käpysen ja Kastanjan nukahdettua perjantaina valmistin siis iiiiison annoksen herkkua. Paistoin lehtikaalia soijakastikkeessa ja kymäsavutofua ihan sellaisenaan. Keitin nuudelit. Sitten tein kastikkeen - hoi sin-kastiketta jonka sekaan soijakastiketta, öljyä ja sweet chili-kastiketta sekä runsaasti valkosipulia. Sekoitin kaikki elementit keskenään ja lisäsin cashew-pähkinöitä. Kyllä noilla eväillä jaksoi!
Talvi on aika väritöntä aikaa. Valkoista, harmaata, hopeanväristä ja läpikuultavaa...Joskus talvi kuitenkin keksii jekkuja. Sydämiä. Jäisiä, lumisia...kauniita. Ei minulla muuta...
