Lapsethan rakastavat suklaata, ja yllätyksiä. Siksihän ne yllärisuklaamunat on keksitty. Mutta vegaanisina niitä ei juurikaan ole. Tai no, on iitä muutamaa laatua, mutta omasta mielestäni ne ovat aika epälaadukkaita. Joten eipä auttanut kuin muotin ostaminen (löysin jo kesällä, kirpparilta) ja omien suklaayllärimunien tekeminen. Viime vuonna tein pikkumunia, tänä vuonna oli jättikokoisten vuoro. Molemmat lapset pitävät sekä riisimaitosuklaasta että tummasta suklaasta, joten tein heille yhden puolikkaan molempaa laatua. Ylläritkin piti hankkia. Näin jo pari viikkoa sitten nuo ihanat PEZ-koneet, mutta koska en haluaisi ostaa muovia jätin ne kauppaan. Kaduin heti. No, yritin unohtaa nuo pupuset, mutta lopulta oli pakko yrittää löytää sellaiset. Kävin mooooonessa kaupassa eikä niitä ollut missään. Epätoivoisena lähdin - lapset mukana - siihen samaan kauppaan jossa olin ne alunperin nähnyt. Ja niitä oli vielä 4 kappaletta jäljellä! Kaiken lisäksi tapasimme kaupassa sattumalta tutun, joka harhautti lapsia sen verran, että sain pupuset talteen, kassalle ja reppuun piiloon. No, sitten ne munat - kuoria olin ehtinyt tehdä jo 3 kappaletta viikolla, ja viimeisen tein eilen...sen kovettuessa "liimasin" ensimmäisen munan yhteen (suklaasulalla) ja sitten...PANIIKKI! Se viimeinen kuori ei irronnutkaan muotista. Päästin pari rumaa sanaa. Ehdin jo ajatella että se ensimmäinen valmis muna pitä purkaa, yllärit irrottaa muovikuoristaan ja sulloa yhteen yhteiseen munaan. Sitten muistin lukeneeni jostain, että suklaa irtoaa muotista paremmin pakkasessa käytyään, joten tungin muotin viideksi minuutikis pakkaseen. Ja irtosihan se! Huh mikä helpotus. "Liimasin" toisenkin munan kokoon, käärin molemmat folioon ja koristelin nauhoilla. Voilà! Pääsiäinen alkakoon!
