Lauantai ja työpäivä...harvemmin niin, mutta joskus sitä joutuu viikonloppuisinkin hommiin...ja silloinhan hyvä, täyttävä ja maistuva lounas on kiva lisä. Käpysen ja Kastanjan nukahdettua perjantaina valmistin siis iiiiison annoksen herkkua. Paistoin lehtikaalia soijakastikkeessa ja kymäsavutofua ihan sellaisenaan. Keitin nuudelit. Sitten tein kastikkeen - hoi sin-kastiketta jonka sekaan soijakastiketta, öljyä ja sweet chili-kastiketta sekä runsaasti valkosipulia. Sekoitin kaikki elementit keskenään ja lisäsin cashew-pähkinöitä. Kyllä noilla eväillä jaksoi!
Talvi on aika väritöntä aikaa. Valkoista, harmaata, hopeanväristä ja läpikuultavaa...Joskus talvi kuitenkin keksii jekkuja. Sydämiä. Jäisiä, lumisia...kauniita. Ei minulla muuta...
Nämä laiskiaiset eivät jaksaneet raahautua edes pulkkamäkeen, mutta kai sitä nyt kuitenkin saa nauttia la(i)skiaispullista. Nehän kuuluvat talveen. Niitä pitää syödä vähintään 1 talvessa. Enintään kuitenkin 3. Tämä on perinne, josta ei saa luistaa. Ja niissä pullissa pitää olla mantelimassaa. Ei hilloa, ei missään tapauksessa. Lämmin maito kuului lapsuuden pullansyöntiin, mutta ei edes silloinkaan ollut ihan minun makuuni, joten siitä perinteestä luovuin jo vuosia sitten. Tänä vuonna pääsimme nauttimaan valmiiksi nostatetun vegaanisen taikinan leipomisesta pullamuotoon, täyttämisestä ja tietty syömisestä. Minun puolestani talvi saisi nyt jo pakata kamppeensa ja aloittaa kesälomansa. Juu, tiedän, helmikuu on talvisena ja kylmänä kaunis ja ihana, vaan ei ihan minun makuuni...
Nettiä navigoidessa törmää joskus kivoihin juttuihin, joita on aivan pakko kokeilla. Kuten kiteiden kasvatus. Allaolevat kiteet kasvatimme kananmunankuoriin, vaikka vegaaneja olemmekin. Lähistöllä asuva tätini syö paljon kananmunia, ja koska kiteidenkasvatusohjeessa kehotettiin käyttämään kananmunia ajattelin, että hänen talousjätteitä voisi aivan hyvin hyödyntää. Ensin kasvatin ihan tavallisia keittosuolakiteitä. Tein jodittomasta suolasta kyllästetyn suolaliuoksen (suolaa sekoitetaan keitettyyn veteen kunnes sitä ei enää sula) johon lisäsin elintarvikeväriä. Upotin kananmunankuoren liuokseen ja jätin rauhaan viikoksi. Tein samalla kertaa toisetkin liuokset, joista toiseen lisäsin väriä ja toisen tein ilman elintarvikeväriä, jodipitoisesta suolasta. Jätin nekin rauhaan.
Sitten löysin ihanan ohjeen jolla kasvatetaan alunakiteitä, alunakristalleja. Sitäkin oli tietenkin kokeiltava, ja siitä tuli ihana. Harmittaa vain, että käytin tähän kananmunankuorta - ilmeisesi näitä alunakiteitä voi kasvattaa vaikka vanhaan saviruukkuun.
