Karhuperheelle koti

Tällaisen ihanuuden satuin löytämään kauniina kesäpäivänä Fiskarsin kirpparilta. Olin jo tyhjin käsin ja hieman pettyneenä tekemässä lähtöä kun erään pöydän alta pilkotti jokin ihana retrohökötys. Nukkekotihan se siellä nökötti. Homeelle ja sikarinsavulle löyhkäävä ja äärimmäisen rumasti tapetoitu mutta kuitenkin...nukkekoti! En meinannut uskaltaa kysyä hintaa koska ajattelin että eihän minulla kuitenkaan ole tuollaiseen retroaarteeseen varaa. Kysyinpä kuitenkin...ja minulle vastattiin hiljaisella äänellä että ...seits...Anteeksi kuinka? No jos nyt seitsemää euroa pyytäisin, sanoi talon omistaja. 7 euroa ?!? sanoin minä. Jos nyt...sanoi tyttö. Se saa muuttaa meille, sanoin minä, nopeasti ettei tyttö ehtisi muuttaa mieltään. Siis 7 euroa ??? No, olihan siinä tapettien repimisessä, liisterin hiomisessa ja tuulettamisessa oma työnsä, mutta silti. 7 euroa !!! 

Ja äitini vanha nukkekodin sohvaryhmä - jonka retroa väriä inhosin lapsena sydämeni pohjasta mutta johon olen vanhemmiten ihastunut yhä enemmän - sattuu olemaan juuri saman värinen ja samaa aikakautta kuin tuo talo, joten sain sen sillä perusteella puhuttua itselleni.

 Sitten piti enää vain maalata talo sisältä. Päädyin alkuperäiseen vaalean harmaaseen väriin - sisäkatossa oli maalikerros säilynyt niin hyvänä että jätin sen rauhaan.Talon henkeen sopivia muitakin kalusteita olen ehtinyt löytää...puuhella, hyllykaappi, peltinen kylpyamme ja sydänkuvioiset mukit ehdin jo hankkia - kuten myös nuo ihanat, puiset, hiukan vanhempaa tyyliä olevat perhoskuvioiset maljat ja kulhot. 

Taloon muutti suloinen pieni karhuperhe - 80-luvun Forest Families-sarjaa. Siskolla ja minulla on samaa sarjaa mökillä, ja ne hahmot olivat absoluuttisia suosikkejamme. Leikimme niillä tuntikausia, sekä sisällä että ulkona niille rakennetussa kantokylässä. Tämä perhe on hankittu kirppareilta, karhuemo ja kaksi erikokoista pentua. Nyt pitäisi vielä ommella keittiöön pitsiverhot ja olohuoneeseen jotkut kivat retroverhot - vihreitä ajattelin...matotkin olisivat kivat, mutta vielä en tiedä miten toteutan ne. Sitten tuossa näyttäisi olleen toinenkin huone yläkerrassa, ja ajattelinkin ostaa vaneria ja sisustaa sinne makkarin tai pennuille oman huoneen.

Kierrätettyjä kulkupelejä

Kävin jonkun aikaa sitten pikaisesti Kierrätyskeskuksessa ja voi elämä miten ihania löytöjä teinkään! Aivan sattumalta kävin leluosastolla. Vilkkuvaa, ääntelevää ja liikkuvaa muovirojuahan siellä oli korikaupalla. Olin jo jatkamassa matkaa kun silmään osui pieni laatikko alimmalla hyllyllä. Voi apua, laatikko oli täpötäynnä iiiiihania puuleluja! Silmät kiiluen tyhjensin laatikon ja löysinkin oikeita aarteita. Suureksi onnekseni ja hämmästyksekseni upeat puulelut eivät vaikuttaneet kiinnostavan muita kävijöitä tippaakaan, eikä niitä oltu hinnallakaan pilattu. Annoin itselleni luvan ostaa 2 aivan järkyttävän suloista autoa, rullaavan hiiren ja kauniin helistimen, vaikka kumpikaan lapsista ei tarvitse enää yhtäkään lelua. Ihanan vaaleanpunaisen rullajakkaran ja yhden keltaisen puuauton pakotin itseni jättämään hyllylle, vaikka sydäntä puristi. Ja sittenhän minun oli seuraavana päivänä aivan pakko palata sinne Kierrätyskeskukseen katsomaan sattuisiko rullajakkara olemaan vielä myymättä. Ja olihan se! Kuten myös se keltainen auto...joten pelastin nekin. 

Pyörällä pääsee

Tämä tilapäinen "kodittomuus" ajaa joskus raivon ja hulluuden partaalle. Kaikki tavaramme pahvilaatikoissa sukulaisten kellarissa, kaikki taulumme kasseissa tilapäisen vaatekaappimme pohjalla, lelutkin jätesäkkeihin sullottu...ei mitään omaa...ei edes omaa rauhaa. Mutta äsken selailin vanhoja matkavalokuvia (lainatulla) koneella ja löysin nämä...Bangladeshissa ei sitten eletä mitenkään hohdokkaasti. Pieni muistutus siitä, miten hyvin meillä on asiat, vakka emme asukaan siinä omassa hienossa kodissa. Katto pään päällä, lämpökin toimii, ruokaa on pöydässä vaikka muille jakaa ja vettäkin tulee hanaa avaamalla...

Vanhanajan virkkuuta

Löysin muovikassillisen jämälankoja. Puuvillaisia. Ihanan värisiä. Mietin pitkään mitä niistä tekisin, kunnes muistin isoäidinneliöt. Ajattelin, että neliöistähän saisi kauniit tyynynpäälliset - sohvatyynyihin vaikka. Tuumasta toimeen...virkkasin pari sinivalkosävyistä neliötä ja sitten nämä värikkäät ja violettivalkoiset. Nyt pitäisi vielä ommella valkoiset puuvillapohjat niille ja löytää sisätyynyt kirpparilta...

WokkiWihanneksia

Käpynen syö mielellään assialaistyylistä ruokaa ja pyytää usein wokkia päivälliseksi. Ja aika usein sitä myös teemme. Yksi meidän suosikeistamme on kaaliwokki. Siihen tulee kaalia ohuina suikaleina, porkkanasuikaleita, paprikapaloja, valkosipulia, mild curry pastea (Rajahin, mitä ihmettä teemme kun hamstraamamme purkit loppuvat eikä sitä eää saa?) ja soijaa. Ja nuudeleita totta kai. Eipä muuta.

Lettusia lapsosille

Joskus niitä ihania pienokaisiaan saa hemmotella. Myös ihan tavallisena maanantaina. Siksi paistoimme tänään tätini kanssa heille lettuja välipalaksi. Ja niitähän upposi molempiin aivan tajuton määrä. Mansikkahilloa mukaan ja nams! Jäi banaani kakkoseksi ja omena myös. Iltapalaksi sentään huolivat. Tuli mieleen että niitä lettusia pitäisi paistaa useamminkin, kerta ne pienet niistä niin nauttivat - ja myönnettäköön, että omaankin vatsaan päätyi yksi jos toinenkin lettu hilloineen. 

Resepti on erittäin helppo

Kauramaitoa

Täysjyvävehnäjauhoja

Ruokasoodaa

Sokeria

Suolaa

paistamiseen Keiju 70% - ja rypsiöljyäkin voi laittaa mukaan

Sekoitan tuon taikinan yleensä ns näppituntumalla - se ei saa missään nimessä olla liian löysää koska silloin letut leviävät, mutta ei myöskään liian jämäkkää koska silloin letuista tulee kuivia. 

Kristalliakin kauniimpia

Tänään oli taas ihana ilma. Aurinko nousi usvaisen pellon yli, huurre kimalsi kaikkialla ja Käpy innostui etsimään kauniita kuuran koristamia kukkia, lehtiä ja heiniä. Onneksi olin sujauttanut puhelimen taskuun...vaikka Kastanja ei oikein jaksanutkaan keskittyä ihailemiseen ja kuvaamiseen saimme silti napattua muutamia upeita kuvia. Aiheita olisi ollut vaikka kuinka paljon - toivottavasti huomenna on taas yhtä kaunis ilma.