Lintujen laulua

Käpynen on kiinnostunut linnuista - niin kiinnostunut että lintukirjan ääressä vierähtää helposti tunti jos toinenkin. Meillä on sellainen iiiiiso äänikirja, jota pieni mies raahaa huoneesta toiseen. Ja auta armias jos paristot pääsevät loppumaan eikä äiti löydä heti uusia. Voi sitä Käpysen onnea kun me huomasimme että mustarastaspariskunta on rakentanut pesänsä mummin ja ukin polttopuukatoksen alle. Kävimme katsomassa pesää, ja Käpynen oli aivan haltioissaan sen kauneudesta. Pari päivää myöhemmin Käpy kysyi oliko naaras jo muninut. Vastasin etten tiennyt. Käpy kysyi voisimmeko käydä katsomassa, ja ohjeistin häntä liikkumaan rauhallisesti. Hiiiljaaa, aivan hiirenhiiiiilllljaaa hiivimme katsomaan pesää - ja voi, siinä oli linnunmunia! Välttelimme katoksen lähellä liikkumista jonkun aikaa, mutta eilen emme malttaneet enää odottaa vaan hiivimme jälleen katsomaan pesää - ja linnunpoikaset olivat kuoriutuneet! Otimme nopeasti (huonon) kuvan ja poistuimme paikalta. Nyt odotamme että saamme seurata pienten rastaiden lentoharjoituksia. 

Raksalla ropisee...

ei sade vaan sora...taas tapahtuu jännittäviä asioita. Kaivoa, täyttöjä, salaojia ja muuta tarpeellista. Montusta paljastuikin yllättävää - isoisäni rakennuttamat salaojat. Ne on siis kaivettu käsin joskus 40-luvun lopussa ja 50-luvun alussa. Töissä oli tätini mukaan 3 ojittajaa; he asuivat monta viikkoa saunarakennuksessa ja isoäitini oli joka päivä valmistettava heille aamupalaa, 2 lämmintä ateriaa ja 2 kahvia sekä iltapalaa. Vanhimmat ojat on tehty kivillä, uudemmat tiili"putkilla". säästin yhden putkipalasen - ehkä pidän sitä uudessa kodissa koristeena ja muistutuksena siitä, että isoisäni ansiosta minulla on mahdollisuus rakennuttaa oma talo.

Kauniita ovat vanhat salaojat...sinne ne jäivät, monttuun.

Kaikenmaailman telaketjukaivureita, porakoneita ja kuorma-autoja - Käpysen unelmien täyttymys.

Ruotsinreissu

No niin, nyt sekin on koettu...laivareissu lasten kanssa. Isolla porukalla olimme liikkeellä - 5 aikuista ja 3 alle 5v lasta. Käpynen pääsi ulos laivan kannelle, ihan ylös asti, ja oli aivan ihmeissään. Gröna Lund oli kiva paikka kaikille, ja varsinkin Viirun ja Pesosen talo oli täysosuma. Junibackenkin oli sekä lapsille että aikuisille jännittävä kokemus. Tukholmassa viettäisi helposti vaikka kokonaisen päivän ihan vain lelukaupoissa. Tällä kertaa emme oikein ehtineet shoppailla, mutta nyt suunnittelemmekin jo seuraavaa ruotsinreissua.

Viirun ja Pesosen talo

Ihania lelukauppoja löytyi aivan liian monta...

Satujen kruunaamaton kuningatar...vaikka tuskin hän kruunua olisi huolinut.

Hauskoja yksityiskohtia olisi voinut kuvata vaikka kuinka monta.

Minua kiinnostaa vain ja ainoastaan Muumilaakso, totesi Käpynen...mutta kyllä Satujen torikin oli hauska paikka. Varsinkin Katto Kassisen talo oli mieluinen leikkipaikka.

Työmaalla tapahtuu

Niin, nyt se alkoi - rakennusvaihe nimittäin! Meidän pellolle rullasi telaketjukaivuri! Voi sitä Käpysen onnea! Parissa päivässä taitava kuljettaja kaivoi meille montun...Sitten monttuun vedettiin sähkökaapelit ja asennettiin tilapäinen sähkökeskus. Tiekin on jo valmistumassa. Edelleen tuntuu käsittämättömältä että vuoden sisään meillä tulee olemaan oma talo. Omakotitalo. Olenhan minä suunnitellut tätä jo vuosia, mutta että ihan oikeasti...

Montussa oli muuten aivan ihana yllätys - täydellisen kullanväristä, pölynhienoa hiekkaa! Käpy ja Kastanja olivat aivan haltioissaan. Hiekka tuntui kädessä aidolta rantahiekalta, sellaiselta ulkomaiselta. Olisimme viihtyneet "rannalla" vaikka koko iltapäivän. 

Kaunista kevätaamua!

Ihan vain kuvapostaus...oli niin paljon kaunista katseltavaa tuolla tienvarrella. Tähän aikaan vuodesta tekisi mieli olla ulkona koko päivän, kamera kädessä ja kahvitermos repussa...

Äitienpäivä

Vaikka Käpynen täyttääkin tänä keväänä jo 4 yllätyn joka vuosi yhtä paljon siitä, että saan viettää äitienpäivää. Olen ihan aikuisten oikeasti ÄITI. Haaveilin äitiydestä jo teininä. Matkaan tuli kuitenkin monta yllättävää, surullista ja pelottavaa mutkaa, ja ehdin jo ajatella etten ikinä saisi kokea äitiyden ihanuutta - koska sitähän äitiys on; ihanaa. Lapset ovat ihania. Elämän ihanimpia. 

Ja pitäähän sitä juhlia, ihan marengilla. Voi että olen onnellinen tästä vegaanimarenkivillityksestä! Ja voi että oli hyvää tämä kakkunen. Marenkia, "kerma"vaahtoa, banaania, vadelmia ja kotitekoista laiskurin suklaakastiketta. 

Nuuksioon siitä!

Sain pidettyä lupaukseni Käpyselle - kävimme eilen Nuuksiossa Maahisenkierroksella. Päivä oli tarkoin valittu, sillä en kestä "Hesavappua" ilmapalloineen huiskineen mutta eihän vappuna voi jäädä kotiinkaan mököttämään. Ei muuten sen puoleen, kyllä lapset saivat omat huiskat, paperipillit ja saippuakuplat (tosin ei minulta)...

On se vain niin, että välipala maistuu luonnossa aivan erilaiselta kuin kotona pöydän ääressä. Ja kuksasta juotuna ihan tavallinen mehukin on taivaallisen herkullista. Hieno näköala ei ole sekään pahitteeksi. 

Nuuksio on siitä mukava paikka, että juuri tuo Maahisenkierros soveltuu myös rattaille. Tosin Kastanja kyllästyi niissä istumiseen melkein heti ja tarpoi urheasti ja päättäväisesti 2 km matkasta puolet itse. Onneksi, koska parkkipaikalle päästyämme huomasin, että rattaista oli irronnut "sivuputki".